Raja seulana aukeaa

Rene Nyberg

René Nyberg

Tulihan se sieltä juuri kun menetin toivoni. Ja ällistyttävän isosti laitettuna. Olin todella iloisesti yllättynyt.

Tarkoitan juttuani Hesarissa, jota vähän jo viikonloppuna odottelin. Maanantai voi olla hyväkin päivä, lehdessä on ainakin tilaa. Vieläköhän keskustelu plagiaateista jatkuu? Tai totta kai, sehän on ikuisuusaihe, joka aina uudelleen pulpahtaa pintaan. Minä olen nyt sanottavani sanonut.

Ajelimme lumen ja jään keskeltä taas Helsinkiin. Olihan hienoa elää muutama päivä oikein raikuvaa talvea maalla, pakkasta 30:n vaiheilla. Sitten tulikin äkkinousu melkein vesikeliin. Ja semmoinen täällä jo vallitseekin, sohjoa kynnetään.

Aika maalla meni tarkkaan kirjallisissa töissä, ei ole paljon kerrottavaa. Täydellinen rauha innoittaa pitkiin päiviin. Liikunta vain jäi vähiin, parannettava.

Hieno haastattelu eilen a-studiossa, ex-diplomaatti René Nyberg kertoi suorasukaisesti, kuinka ainutlaatuinen on tilanne itärajalla. Tällaista tietämystä kuuntelee mieluummin kuin tutkijain yleisiä spekulaatioita. Samassa ohjelmassa kuvattu rouva Linnean ja hänen irakilaisavustajansa suhde vaikutti lämpimältä ja rohkaisevalta.

Nyt on vedettävä takaisin, kun vähättelin Ilkka Remeksen romaania Jäätyvä helvetti. Taunokin oli sen lukenut, ja puhelimme aiheesta postimatkalla. Ei voisi olla juuri ajankohtaisempaa romaania kuin tämä kyberhyökkäys, jota tosin kirjassa on turhan rankasti kärjistetty ja dramaattisesti liioiteltu. Mutta pohjimmaltaan pätevää tekoa. Samoja ilmiöitä leijuu pelottavasti ilmassa. Eikö René Nybergkin uskonut itärajan vuotamisen olevan eräänlaista kybersotaa – tai ainakin se voisi osana sellaiseksi kehittyä. Aika hurjaa.

Nybergin viime syksynä ilmestynyttä kirjaa Viimeinen juna Moskovaan olen kuullut lujasti kehuttavan. Avaa kuulemma uuden perspektiivin viime sotiin. Pitänee hankkia ja lukea.

Hiljaista näin keskitalven aikaan. Ei tule paljon asioita mieleen. Voi olla hyvä merkki, ajatukset kääntyvät hiljalleen edessä oleviin töihin. Niihin rauhassa kaivaudun. Heimat – Kotiseutusitä nyt kumminkin on seurattava, samoin kuinka ne tuon itärajan tilkitsevät. Jos täältä lähtee ilman viisumia Venäjälle, matka tyssää alkuunsa. Kuinka raja sitten toisin päin voi vapaasti vuotaa?

Uuno Kailas tuskin osasi kuvitella, kuinka hänen säkeensä voivat äkkiä kadottaa sanottavansa. Muistatteko vielä:

Raja railona aukeaa. Edessä Aasia Itä. Takana Länttä ja Eurooppaa. Varjelen vartija sitä.

25.1.2016