Taidetta ja vuosikokouksia

Suomen taiteen tarina

Nyt jos koskaan kannattaa käydä Ateneumissa. Siellä on päällekkäin kaksi upottavan upeaa näyttelyä, Japanomania ja perjantaina avattu Suomen taiteen tarina. Kun vielä Rodinin veistoksetkin ovat paikalla, nähtävää riittää päiväkausiksi.

Japanomaniassa on jotain kaukaa haettua rinnastelua ja vähän keinotekoisia keksintöjä, mutta myös hienoja asetelmia. Yhtä hyvin Gallen-Kallelan karhunputki,  Järnefeltin vesileinikit kuin Halosen lumiset hongat saivat edustaa japanilaisvaikutteita, kun puhtaasti suomalaista ei sovi enää missään tunnistaa tänä kansainvälistymispalvonnan aikana. Mutta kauniita vaivalla koottuja saleja toisensa perään.

Hauskaa sekin, että nyt on sitten kerätty ja koottu kaikki mahdollinen kultakauden ja lähikausien suomalainen taide täysien seinien juhlaripustuksiin tässä uudessa näyttelyssä, jonka Sirpa Kähkönen ansiokkaasti avasi. Yksin siellä riittäisi kiertelemistä moneksi päiväksi, ainakin kerran täytyy vielä käydä kaikessa rauhassa ilman avajaishälinää.

Menneellä viikolla oli kahden kirjailijaseuran vuosikokoukset, ensin Waltarin merkeissä ja sitten eilen Sillanpään täällä Kyrössä. Helsingissä vaihtui puheenjohtaja, Anneli Kalajoen menestyksekkään kauden jälkeen Päivi Istala ryhtyy Waltari-seuraa johtamaan. Se kotimuseohanke vielä meitä askarrutti, sen mahdollisuuksista ei nyt ole kunnon tietoa.  Asiahan on ollut uudelleen esillä, kuten Anneli totesi.

Raija Talvio kertoi kokouksen jälkeen Waltarin Vieraan miehen filmatisoinnista ja monista lopuista, joita kiistelty romaani keräsi aina uusiin versioihinsa. Talvion väitöskirja elokuvien käsikirjoituksista herätti mielenkiintoa – kerrankin tämä näkökulma! Ikävä kyllä kirja (Aalto-yliopiston) on myyty kuulemma loppuun, verkossa sitä voi lueskella.

F. E. Sillanpään seurassa vanha valta säilyi – minä puheenjohtajana ja Jussi Niinenmaa varapj:nä, mutta johtokuntaan saatiin uusia jäseniä: Vilma Tala (ohjannut ja näytellyt Myllykolussa), Tommi Ala-Helle (avustanut Myllykolun keittiössä, harrastaa sukututkimusta) sekä Juha Hätönen (näyttämömiehenä Myllykolussa, myös Töllinmäen hoitokunnassa), joten täysin purjein lasketellaan kohti suurta oopperavuotta 2017.

Matti Huusari johti vuosikokouksen varmalla rutiinilla – hänethän valittiin seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi 1975, joten kauan tätäkin puljua on tässä eteenpäin viety eikä koskaan ihan epätoivoisesti. Nytkin on kova into päällä, mutta myös vavistus: kuinka talouden rahkeet kestävät ensimmäisen täyden oopperan?  Vilja alkaa pian jaella meille vastuullisia tehtäviä.

Vähän pystyin vielä hiihtelemään jäisillä hangilla, vaikka kynnöspelto jo väleistä pilkottaa. Saunalla pilkoin väellä ja voimalla mahtavia kuusipöllejä, joita Tauno on sahannut. Siinä päivän liikunnot. Kevätpäivä on nyt tasan, mutta yhtään virpojaa ei ole näkynyt. Pääsiäistä kohti paastotaan (tein yksinäisen lounaan jääkaapin rippeistä).

Palmusunnuntaina 2016