Leinoa Kokkolassa

länsirannikko Lansirannikko-historiikki-2015_kansi_thumb

Pertti Hyttinen ja Elvi Löhönen Länsirannikolla. 

Keski-Pohjanmaan kirjallinen elämä on tullut jossakin määrin tutuksi, kiitos lähinnä alan uurastavalle aktivistille Elvi Löhöselle. Hän on pitänyt uskollisesti yhteyttä, lähettänyt painotuotteita ja tervehdyksiä jo kolmen vuosikymmenen ajan. Hänen tarkkojen laskujensa mukaan olen vieraillut eri tilaisuuksissa maakunnassa viisi kertaa.

Nyt oli taas aihetta käydä Kokkolassa. Elvin ja Eila Pohjosen ja kumppanien perustama Kustannusosuuskunta Länsirannikko täytti kunniakkaat 30 vuotta. Juhla osutettiin sopivasti Suven ja runon ja Eino Leinon päivään. Joka vuosi on siellä vastaavia juhlia pidetty, nyt tavallista näyttävämmin. Sain kunnian saapua juhlapuhujaksi. Teema valikoitui tietysti Leinon vaiheilta. Puhuin aiheesta ”Runoilija myrskyn kourissa” – kuinka Leino reagoi maailmansotaan, Suomen itsenäisyyteen ja sitä seuranneeseen punakapinaan. Tulossa maakunnan Sanat – Skrivet kirjallisuuslehteen ja seuraavaan kirjaani.

Satoi koko päivän, mikä sopi aiheeseen. Varsinaisesta suven ja runon päivästä ei ollut tietoakaan. Mutta Leinoa tulkittiin valtuustosalissa moneen otteeseen laulaen ja lausuen. Myös Länsirannikon uusia tuotteita esiteltiin. Olin ennen matkaa selannut uudelleen komean ja hauskan kuvateoksen Keksipohjanmaa, jossa on Ilpo Okkosen kuvat ja Jukka Ukkolan oivaltavat tekstit. Samoin kävin läpi Elvin kokoaman kustannusosuuskunnan historiikin, johon itsekin lähetin pienen avustuksen. Olin siis huolella valmentautunut vierailuun.

Kaikki sujuikin sitten mainiosti puheenjohtajan Pertti Hyttisen sekä näiden viehkeiden daamien Elvin ja Eilan johdolla. Usko maakunnan omaan kirjalliseen kapasiteettiin vahvistui. Uusia tuotteita on mm. Juhani Kellosalon romaani Kaksi miljoonaa, jonka sain mukaani. Osuuskunta on julkaissut  30-vuotisen toiminnan aikana yli 80 teosta. Koko ajan on toimittu riskirajoilla. Kirjoista oli näyttely kirjastossa, mutta sinne emme valitettavasti ehtineet.

Iltapala näet venähti rattoisasti tunnelmallisessa Laivurin talossa vanhassa kaupunginosassa. Sen pihaan astuessamme tapahtui aikasiirtymä jonnekin sadan vuoden taakse. Pihassa oli alkamassa illalla Molieren Saiturin esitys, mutta sää ei näyttänyt suotuisalta.

Niin sain viivähtää Seurahuoneen baarissa katsomassa keihään karsintaa (hyvä Ruuskanen !) ja muita alkukilpailuja ennen junan paluuta Tampereelle.  Kotiin ehdin katsomaan rauhassa Portugali-Walesin jälkimmäisen puoliskon, jossa Ronaldo jälleen näytti kyntensä tai tarkemmin sanoen loistavan päänsä ja pelisilmänsä. Ja niin kuin miestä ehdittiin aluksi pilkata, Matti Apunenkin oikein kehotti Jälkiviisaissa halveksimaan Ronaldoa. Kuinkas nyt suu pannaan, kun loppuottelu lähestyy.

Mukava runoreissu, vaikka voimillekin nämä jo käyvät. Nyt muutama viikko lokoisammin (kesäteattereita tietysti jonossa odottamassa).

6.7.2016