Näkemiin taivaassa

 

Kiva että radion mietelause on löytänyt Uuno Kailaan. Vanha runo on viisaampi kuin uusi?

Sen sijaan Hesarin pop- ja markkinahenkisyys on viime aikoina yltynyt ällistyttäviin mittoihin. Onko jo yhdyttävä vanhan kulttuuritoimittajan arvioon: Hesari on menetetty. Toinen vanha kriitikko pohti: lehteä pidettiin kukistumattomana linnakkeena, nyt ne kukistavat sen sisältä päin itse.

Enemmänkin vanhan liiton kavereita huolettaa koko yleinen tyhmistyminen ja pinnallistuva ilmapiiri, josta Hesarin (varsinkin kulttuurin) linjanmuutos on vain yksi hälyttävä oire. Parhaat jutut luin nyt pitkinä lehdettöminä päivinä Hbl:stä ja Aamulehdestä. Molemmat notkeutuvat, rikastuvat ja ajavat Hesarin ohi.

Onhan vielä Parnasso ja Suomen Kuvalehti; kummassakin asialliset arviot Leino-kirjastani, mikä nostatti osaltaan juhannuksen mielialaa. (Oli taannoin Hesarissakin hyvä juttu, muistettakoon, jos se nyt mikään mittari tässä on.) Suomenmaassa suuri aukeama, lämmittäviä palautteita tippuu muitakin teitä.

Juhannus meni muutenkin nautittavasti – paitsi että läpimärkä kokko ei meinannut syttyä millään! Saatiin se vihdoin miehissä perinteisillä menetelmillä komeasti roihahtamaan. Pulkkisten ja Sinan sekä Mailan kanssa jatkettiin savusaunomista ja hauskaa seurallista elämää ja herkuteltiin kokkimestari Herkon tuotoksilla. Omat lapset kuin tuulispäässä hapset, mutta vielä taas tavataan.

Luinkin kokonaisen kirjan, Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa (suom. Sirkka Aulanko 2014), jonka sain pari vuotta sitten Minervasta, mutta jäi ensin vähälle selailulle. Kiinnostavasti rakennettu, groteskin puoleinen kuvaus ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä muistomerkkihuijauksesta Pariisissa. Vetävästi kirjoitettu, vähän ylipitkäksi venytetty. Hauskaa kerrankin lukea jotain, mikä ei liity mihinkään työhön.

Goncourt-palkitussa romaanissa on pitkä kiitosten osio lopussa, kuten nykyisin on tapana. Huomio kiintyy lähdeteosten ja siteerattujen teosten luetteloon, lähes pariakymmentä klassikkoa tekijä tunnustaa siteeranneensa. Lainausmerkkejä ei tekstistä silti löydy. Seppo Puttosen olisi pitänyt protestoida: hänen mukaansa ei riitä, että  lähteet vain mainitaan, sitaatit on osoitettava tarkemmin (tapaus Intoilija, 2015). Älytön vaatimus.

Harjoitukset alkavat Myllykolussa, sateen sattuessa Koskilinnassa. Nyt alkaa Sillanpää-ooppera toden teolla loilottaa näillä mailla ja tanhuvilla. Lisäksi tulee Ville B kylään kuvaajan kanssa, keksittävä jotakin viisasta. Lomaakin kaipaan, ihan vaan lokoisaa kesäelämää. Romaani on painossa.

26.6. 2017