Eino Leinon Seura juhli

Professori Heikki A. Reenpää pitää juhlapuhetta, seuraamme sitä tarkkana Pekka Tarkan kanssa, hauskoina pöytädaameina dramaturgit Merja Turunen (selin) ja Marjatta Lohikoski (takanani). Marja tietysti otti kuvan.

Reenpää on Eino Leinon Seuran perustajia, keskeinen promoottori ja manageri, salaperäinen Tuntematon Vossikka, joka maksoi seuran laskuja. Hänen juhlapuheensa käsitteli hienosti kirjallisuuden ja lukemisen merkitystä, ja se palkittiin ansaitusti seisaalleen nousten.

Maineikas seura täyttää 70 vuotta. Pian sotien jälkeen se perustettiin raivaamaan tietä uudelle kirjallisuudelle, modernismille ja kaikille uusille ideoille. V. A. Koskenniemen johtama traditionalismi oli pääasiallisena maalitauluna, vaikka Reenpää muisteli hillinneensä kokouksissa Koskenniemen haukkumista.

Minut kutsuttiin seuraan Juhani Salokanteleen puheenjohtajakaudella 1970-luvulla, niin muistelen. Sähköisiä kokouksia pidettiin, kovia keskusteluja käytiin, kiihkeästi väiteltiin Hotelli Helsingin tiloissa. Innoissani seurasin, vaikka opiskelijana en uskaltanut juuri suutani avata. Onkohan enää sellaisia keskusteluja missään?

Ravintola Kaisaniemen pyöreä sali oli oiva paikka muistella menneitä. Leinokin on täällä monituiset kerrat istunut hauskassa seurassa. Vappuaattoa aloiteltiin silloin täällä, sitten siirryttiin Kämpiin, missä jatkettiin koko vapunpäivä ja siirryttiin myöhään illalla takaisin Kaisaniemeen, missä sammuteltiin seuraava päivä. Kun joku ilmoitti jo väsyvänsä, Leino tokaisi: ”Mikä vappu se on, jota vain kaksi vuorokautta juhlitaan?”

Nyt juhlittiin huomattavasti hillitymmin ja lyhyemmin. Runoja lausuttiin, nykyinen puheenjohtaja Juhani Lindholm puhui ja M. A. Numminen toi oman nostalgisen tuulahduksensa rahvaanomaisilla viisuillaan, joista taas innostuttiin. Tunnelma oli lämpöinen. Juhla-ateria (siikaa ja suppilovahverokastiketta) sujui vilkkaasti seurustellen, lähettyvillä Heikki Palmu, Eino Kaikkonen, Kai Ekholm ja Aleksis Kiven erikoistuntija Esko Rahikainen, joka tähdensi tuntevansa hyvin myös vanhoja purjelaivoja. Baarin puolella puhelin Rööperin likan Katri Wannerin kanssa, kuulin Mikko Varikselta Joensuun kuulumisia, ja pieni spekulaatio käytiin vessan ovella Tuula-Liinankin kanssa Kirjailijaliiton tulevasta puheenjohtajasta.

Lopuksi tuotiin eteiseen ennen lähtöä vasta ilmestynyttä juhlakirjaa Kyltyyri, johon monet ovat kirjoittaneet todistuksiaan. Sitä tässä voisi seuraavaksi selailla, vaikka kirjapino kasvaa muutenkin uhkaavasti.

Tänään sunnuntaina käytiin taidekävelyllä Sinebrychoffissa (kiintoisia muotokuvia ja Andrea Antigonen hämmästyttäviä valokuvamaalauksia) sekä parissa Albertinkadun pienessä galleriassa. Kaunis sinitaivainen, keltalehtinen viikonloppu täyttyy.

22.10. 2017