Hyvää Joulua, Teuvo ja muut veijarit

Radio tarjoaa joskus hyviä ajatuksia. Juuri loppui ”Tämän runon haluaisin kuulla”  juhlalähetys, oikein hyvä ja tunnelmallinen. Ella Pyhältö ja Jarmo Heikkinen lausuivat kauniisti ja koruttomasti. Kuusi oli juuri saatu vaivalla pystyyn ja kinkku ulos uunista, herkullinen hetki. Ja sitten vielä parhaat joulurunot päälle!

Mutta mitähän päivän mietelause ajatteli, kun nimitti Seitsemän veljeksen joulukuvausta runoksi? Onhan se toki runollinen, vaikka asiallinen. Vasta siinä veljekset menivät saunaan ja tulivatkin välillä puhaltelemaan. Runoa?

Eilen kun ajoimme viimein tänne Kyröön kuuntelin norssiveljen Eero Huovisen mietteitä Lähteen ja Hämäläisen ohjelmassa (minne Leikola on kadonnut?). On nyt oikein kiitettävä viisasta Eeroa. Kun politiikan kommentaattorit eivät tiedä, kuinka päin tuomitsisivat Teuvo Hakkaraisen törmäilyn eduskunnassa, Eero nosti  esiin ihan inhimillisen puolen.

Ensinnä tämä yksi tapaus ei eduskunnan ns. arvovaltaa (hehheh) heilauta minnekään. Toiseksi Eero kuvasi  Viitasaaren miehen yksinäisyyttä ja epätoivoista kontaktin yritystä pikkujoulun pikku nosteessa. Siinä mies halusi kovasti läheisyyttä, mutta ei oikein osaa näitä oikeaoppisia konsteja, vaan tuli osoittaneeksi hellyyttä kuristamalla ja väkisin pussaamalla. Kun hänellä ei kännissä näytä olevan tuon parempia sosiaalisia taitoja.

(Kun viikolla poikkesimme Bottalla Gretan salongissa, meitä Asko Sarkolan kanssa nauratti aivan noin draamallisesti tämä tapaus, juuri kun alkoholilainsäädäntöä väännettiin ja seksuaalisesta häirinnästä hälistiin. Teatterimies näki tässä suurta kansanomaista komiikkaa á la Nummisuutarit ja Olviretki Schleussingenissa. )

Minusta eduskunta hyvin kestää yhden kännäilevän kansanmiehen. Eikö sen pitäisikin olla nimenomaan kansanedustuslaitos! 1/200 on aika pieni otanta kännäilevästä kansastamme. Kun herrat aikoinaan ryyppäsivät ja todella törttöilivät, sitä pidettiin ihan normaalina. Kyllä siellä niitä ryppyotsaisia turhantärkeitä edustajia on ihan tarpeeksi. Ei kaikkia pidä sliipata tekopyhiksi mallioppilaiksi, ei elämässä, työelämässä eikä edes eduskunnassa. (OBS Marja on eri mieltä ja sopii ollakin.)

Ehkä senkin takia Pentti Linkolan elämä tuntuu niin raikkaalta pihkan ja hien tuoksuiselta tuulahdukselta kaikkine välkivaltaoppeineenkin, kun se poikkeaa totaalisesti pukumiesten sovinnaisesta edusrintamasta – naisista puhumattakaan. Kohta ei kukaan saisi poiketa mistään.

Mutta joulurauhaa täälläkin Villa Viehätyksessä nyt etsitään eikä mitään turhia kiistan aiheita. Ja se on jo hiipimässä nurkan taitse aivan etsimättä. Otetaan oikein levollisesti kovan vuoden jälkeen. Joulun tuntua saimme jo Matin hautajaisissa, niiden jälkitunnelmissa, jolloin Matin elävä henki oli aivan käsillä. Eikä se vieläkään ole kadonnut. Tämän tästä säpsähdän: tekisi mieli soittaa Matille siitä ja siitä asiasta. Yksi uunilapanen ja toinen sukka hukkui käsittämättömällä tavalla. Mattiko ne pihisti? Ihan piruuttaan.

Kuluneita muistellen, vuoden huippuhetkiä uudelleen eläen ja mokauksia manaillen kiitän kaikkia näille riveille aikojen saatossa hypänneitä ja muutenkin elämän mäessä jeesanneita. Kaikille ystäville ja harvoille (?) sinnikkäille vihamiehille OIKEIN HYVÄÄ JOULUA !!

Panu syvissä mietteissä aaton aattona 2017