Kävinkö todella käsiksi?

Kun virtuaalinen oikeudenkäynti tekemisistäni näköjään jatkuu, on parasta kertoa oma todistukseni väitetyistä tapahtumista.

Salla Vuorikoski soitti eilen ja tekstasi jutun heti perään Suomen Kuvalehden nettisivuille. Sen mukaan olen käynyt käsiksi WSOY:n kustannustoimittajaan ja saanut kaksi varoitusta. Johan jotakin!

Mitä siis todella on tapahtunut?

Kun ryhdyttiin suunnittelemaan elämäkertaa Eino Leinosta, minulle osoitettiin uusi kustannustoimittaja, päteväksi mainittu Kaisa Uusipaikka. Mikäs siinä, vaihtelu voi virkistää. Monen toimittajan kanssa olenkin työskennellyt ja aina vailla ongelmia.

Kaisa halusi perehtyä aineistoon ja pyysi minua tutustuttamaan itsensä SKS:n kirjallisuusarkistoon, jossa ei ollut koskaan käynyt ja joka on vakituisia työpaikkojani. Sinne menimme ja katselimme päätteeltä kuvia Leinosta. Kun istuimme ahtaasti rinnakkain, innostuin joistain kuvista ja varmaan hipaisin kämmenselälläni toimittajan olkavartta: ”Hei, toi me otetaan!”

Tunnelma oli loppuun saakka hyvä, ja ällistyin todella, kun sain häneltä myöhemmin sähköpostin, jossa hän syytti minun ”klähmineen”. En ollut edes huomannut mitään sellaista! Olin koskettanut häntä aivan spontaanisti ja ystävällisesti, kuten tapani on innostuessani. Kaisa ilmoitti, ettei jatka kustannustoimittajanani.

Vielä enemmän hämmästyin, kun sain kustantajalta kirjallisen huomautuksen asiasta. Oliko hipaisuni tosiaan tämän vaivan väärti?

Minulle osoitettiin toinen toimittaja, Joel Kontro, jonka kanssa kaikki sujui erinomaisesti. Kirja valmistui ja sai hyvän vastaanoton..

Syksyllä pidettiin perinteiset kirjailijaillalliset Kämpissä. Meidät oli sijoitettu samaan pyöreään pöytään Kaisan kanssa, tosin etäälle eri puolille, joten emme vaihtaneet sanaakaan illan aikana. Kun illallinen päättyi ja hyvästelimme seurueessa toinen toisiamme, kiersin lopuksi pöydän toiselle puolelle, taputin istuvaa Kaisaa ystävällisesti olkapäälle ja lausuin mielestäni hauskasti: ”Huomasitko, nyt en lähennellyt sinua ollenkaan.”

Ilmeisesti tämäkin oli liikaa, sillä sain uuden kirjallisen huomautuksen.

Näistä toimittaja Vuorikoskelle puhelimessa lyhyesti kertomistani tapauksista hän siis tulkitsee, että olen ”käynyt käsiksi” toimittajaan. Onpa ollut törkeää käsittelyä totisesti! Kummassakaan tapauksessa ei ollut hiventäkään mitään seksuaalista. Kaikkinaista koskettelua ja vitsailun yritystä on näköjään jatkossa visusti vältettävä. Ollaan sitten oikein tärkeitä ja jäykkiä, jos tämä kampanja siihen tähtää.

En muista koskaan saaneeni mitään moitteita käytöksestäni niiden 35 vuoden aikana, jolloin olen kirjoja julkaissut eri kustantamoissa. WSOY:n reipas ja pätevä Vuokko Hosia toivoi aikanaan yhteistyön jatkuvan, kun hän jäi eläkkeelle. Siihen ei sitten tullut tilaisuuksia. Jos Luoja suo, jatkan reilujen ja kokeneiden toimittajien kanssa, jotka eivät ihan näin hiuksenhienoista sanoista ja kosketuksista niuhota. Saati kehitä niistä raskaasti yliampuvia otsikkoja lehteen!

Kalevalanpäivänä 2018