Oopperakausi jatkuu

Harvoin on ensi-illassa satanut niin reippaasti kuin lauantaina Sillanpää-oopperan saadessa uusintana todellisen vesikasteen. Välistä vettä putosi yhtenä seinämänä. Vasta lopussa oli parikymmentä minuuttia hiljaisempaa tiputtelua.

Mutta ihme ja kumma, eipä sade itse esitystä haitannut. Erään katsojan mukaan se suorastaan tiivisti tunnelmaa. Mikäs meillä katsojilla oli istua uljaan katoksen alla, mutta laulajat kyllä kastuivat luita ja ytimiä myöten. Urhoollisesti he hoitivat hommansa prikulleen. Vain kerran Waltterin mikrofoni reistasi, mutta aina neuvokas Sauli Tiilikainen pyyhkäisi sen kuivaksi kesken esityksen ja jatkoi omaa lauluaan muina miehinä. Kahden Sillanpään yhteistyö sujui muutenkin saumattomasti.

Komeata tämä oli taas kuulla ja nähdä. Vaikuttava esitys kaikilta osin, tuoreena säilynyt ja samalla syventynyt viime kesästä. Lämmittävin oli Aamulehden entisen päätoimittajan Raimo Seppälän kommentti. Kuvailtuaan oopperan aitoa sillanpääläistä tunnelmaa yhtyneenä ympärillä peltojen yllä leijuvaan ohueen sadesumuun hän huokaisi: ”Tulin tästä niin onnelliseksi…”

Aina kriittinen Matti Apunenkin lausui yllättyneenä myönteisiä kommentteja. Matti Pulkkinen puolestaan kirjoitti Radio Sunin sivuille uuden hienon kritiikin (http://radiosun.fi/2018/07/23). Yleensä kulttuuripalstat eivät noteeraa enää uusintoja.

Kelpasi nostella maljoja Myllykolun ladossa suppeamuotoisessa ensi-iltakaronkassa. Esityskauden jälkeen sitten juhlitaan komeammin koko lorun loppua.

Tässä on välissä kaikenlaista seuranpitoa ja rentoutumista, kuten hyvään oopperakauteen kuuluu. Kuvissa näytteitä meiltä Villa Viehätyksen vastaanotoilta, jotka heti pyörähtivät käyntiin. Tuossa alla Sillanpäät seuralaisineen jatkavat pohdintoja parvekkeella ja pöydän ympärille mahtui iloista joukkoa. Sunnuntain esityksessä päivä paistoi ja tunnelma kohoili sen mukaisesti.

Välipäivääkin vietettiin, ja silloin järjestävän FEStiwaalin puheenjohtaja Kim Juntunen ja puolisonsa Helena (ihana Siikri) sekä aktiiviset tenavansa istuivat pihassa kevyellä kesälounaalla. Paljon vaihdettiin siinäkin kuulumisia järjestelyjen ongelmista ja yritettiin tähyillä tulevaisuuteen; mitä jatkossa? Tämä ooppera joka tapauksessa vetelee viimeisiä veisujaan tällä paikalla.

Johdattelin sunnuntaina Etelämatkojen fiksun ryhmän Pinsiöstä Urkin Piilopirtistä Myllykoluun, ja tänään on piripintaan loppuunmyyty näytös, mutta perjantaina jo helpottaa – silloin voi saada vielä lippuja, jos pidätte kiirettä. Ja kaiken kukkuraksi tänään on uusi ensi-ilta Ikaalisissa, mutta siitä kohta lähemmin. Kuulumisiin ja tapaamisiin!

24.7. 2018