Moninkertainen merkkipäivä

 

 

 

 

 

 

 

Joskus asiat loksahtavat kohdalleen. Niin sattui isänpäivänä, joka oli samalla nimipäivä. Noin kerran vuosikymmenessä ne osuvat yksiin. 11. marraskuuta on myös Kalle Päätalon syntymäpäivä. Ensi vuonna tulee 100 täyteen. Kiinnostavaa nähdä, kuinka Päätaloa silloin arvioidaan.

Mutta tämä nyt oli oma juhlapäivä, jota vietimme harmaan hyytävässä Hämeenkyrössä. Päivään loi kieltämättä erityisen hohteen se, että Hesari viimein noteerasi Kianto-kirjan ja nyt sitä komeammin. Matti Mäkelä on varma ja suorasanainen kriitikko, jota aina lukee mielellään. Tämänkin hän oli oivaltanut osuvasti. Hän valitsi monista teemoista me too –ironisen näkökulman, joka hyvin istuu Kiantoon (kuvassa kahden vanhimman ja nuorimman tyttärensa kanssa). Matin suhteellistavat terveiset menivät toivon mukaan perille. Päiväkin sopii kahdentoista lapsen isälle, joka ei tosin ollut kovin esikuvallinen perheenpää, mutta kirjoittihan sentään satukirjankin lapsilleen.

En ole pahoillani. Vaikka odottelu vähän kävi hermoille, näinä aikoina saa olla tyytyväinen, kun kirja yleensä huomioidaan ja vielä enemmän, kun asialle on lähtenyt pätevä ja perehtynyt kirjoittaja. Matilla oli vähän omakin lehmä ojassa, esseistinä hän tuli tunnetuksi aikanaan kahden vaimon miehenä, ja tilanne oli kovin tuttu Kiannolle. Näin omakohtaiseen aiheeseen kriitikko ei sentään viitannut.

Siispä laittelin bravuuriani Burgundin pataa kohonneen mielialan vallassa. Teen ruokaa harvoin, mutta sitä keskittyneemmin. Tulos oli täydellinen. Vietimme ihmeellisiä  herkkuhetkiä, joita täydensivät vuoden punaviini Villa Valentina ja Marjan antama pehmeä Diplomatico-rommi sacherkakun kostuttajana. Ruokakirjailijana tunnen itseni pian Outi Pakkaseksi.

Lapseni seikkailevat maailman teillä omissa seuroissaan, mutta kaikki tervehtivät isää, mikä lämmitti mieltäni suuresti. Täällä Villa Viehätyksessä on aikoinaan monet riemulliset isänpäivät vietetty ja hyvä niin. Tervehdyksiä ja onnitteluja sateli muutenkin vilkkaaseen tahtiin. Kiitos kaikille huomioineille.

Tämänkertainen jää historiaan yhtenä parhaista.Merkillisen paljon Hesarin vapauttava sana kirjailijalle merkitsee, kuten kaikki tietävät. Elleivät sitten pyydä perheejäseniä leikkaamaan arvostelua irti ennen kuin se sattuisi silmiin, kuten muuan ystäväni tapaa toimia. Sekin on keino suojautua pettymykseltä tai ylimääräiseltä ärtymykseltä.

Kianto-huomiot ovat hauskasti laskeutuneet pohjoisesta etelämmäksi. Kritiikit alkoivat Kainuun Sanomista ja Ylä-Kainuusta, saivat jatkoa Maaseudun Tulevaisuudessa, Savon Sanomissa ja Keskisuomalaisessa ja nyt on edetty Helsinkiin. Aamulehti vielä vaikenee, samoin muutamat muut valtalehdet. Näin näitä seuraillaan kuin kaarneen lentoja: mitä viestiä kukin kantaa. Tätä täyttymyksen päivää on kuitenkin vaikea enää ylittää.

11.11. 2018