Surut voittavia iloja

Kun ensimmäisen kerran matkustin Pariisiin kesällä 1965, Notre Damen näkeminen lentokenttäbussin ikkunasta sävähdytti.  Siitä pitäen se on ollut minullekin kaupungin tärkein symboli. Aina olen myöhemmillä käynneillä sitä tervehtinyt. Palouutinen tuntui ensin uskomattomalta. Ilmeisesti syynä on todella vahinko eikä mikään tahallinen teko, jollaisia meidät on viime aikoina totutettu epäilemään. Pariisilaiset ovat kehitelleet tapahtumasta hienoja mietelauseita sekä kansaa yhdistävän korjausponnistuksen.

Voisiko Tampereen Teatteri toivoa tehokkaampaa mainosiskua syksyn ensilllalleen, Notre Damen kellonsoittajalle. Liput menevät kuumille kiville. Yle on urakoinut oman osuutensa kirkon talkoisiin esittämällä sarjat Victor Hugon elämästä ja hänen pääteoksestaan Kurjat. Sattumoisin kaikki osuvat yksiin. Dokumentti Hugon oikeustaisteluista oli kuivanlainen ja kiinni parlamentin tapahtumissa, mutta Kurjat pätee aina. Kolmas osa eilen oli erinomainen. Sarja näyttää tapahtumat raadollisemmin kuin aina hiukan sokeroitu musikaali.

Hugo samoin kuin Dickens näyttävät, että melodraaman keinoja voi käyttää surkeilematta, kun taustalla on aito yhteiskunnallinen paatos. Klassikoita kannattaa lukea. Parastaikaa selvitän Flaubertin Rouva Bovaryn viimein loppuun, nuorempana se jäi kesken. Huomasin että myös Mika Waltari tuskastui romaanin pikkutarkkaan kuvaukseen ja hienojakoiseen sielunerittelyyn, enemmän hän piti värikylläisestä Salammbosta. 

Flaubertin oppilas Guy de Maupassant loi romaanissaan Bel-Ami niin kestävän kuvan liukkaan pinnallisesta mediasankarista, että se pätee täysin tänä päivänä. Sen luin nuorena, mutta nyt kerrattuna se näytti aivan uudet kasvot. Aika on ottanut kiinni vanhan romaanin ja antaa sille paljastavan kirkkaan takavalon. Lukuhedelmät ovat parhaita paastoviikkojen palkintoja.

Televisiosta voimme taas hiljalleen opetella eroon, kun valo lisääntyy ja luonto kutsuu. Sitä ennen vielä kiintoisa, jännästi tehty sarja Mrs Wilsonista, joka perustuu tositapahtumiin. Uskomaton tarina vaivasi pitkään mieltä samoin kuin se juridinen erosarja Split äskettäin. Britit tekevät aiheesta kuin aiheesta laadukkaita kuvauksia.

Lopuksi vilpitön kiitos Juha Sipilälle, joka teki miehen työn. On vain niin, että maan talouden kuntoon laittaminen ei tuo kiitosta äänestäjiltä. Kokonaistalous on liian kaukainen asia, omat tienestit ja eläkkeet tunnetaan ja niistä osataan kiukutella. Mitä ihmisiä itse asiassa liikuttaa valtion velan kasvaminen, ellei se tunnu omassa kukkarossa? Ilmastonmuutoskin tulee lähemmäs, kun siitä voi nähdä jopa omakohtaisia merkkejä. Toivotan Sipilälle lokoisampia päiviä ja aikaa askarteluun ja lentelyyn, ne hän on paremmin kuin hyvin ansainnut.

Ja sitten ulos ja rannoille. Pakastuneet, säteilevät kevätaamut ovat juuri nyt niin ihmeellisiä, että niiden ihailusta olisi valmis maksamaan vaikka kohtuullista luonnossaliikkumisveroa. Kuka sen ensimmäisenä keksii, uusi hallitusko. Toivotan kaikille Hyvää Pääsiäistä – ajatelkaa, viisi päivää iloa, vapautta ja mietteliästä hiljaisuutta…

18.4. 2019