Juhannuskokon nousu ja tuho

Näin kävi viimein. Yli neljäkymmentä vuotta on poltettu kokkoa meidän rannassa hyvällä menestyksellä. Nyt vasta se onnistuttiin väkivalloin sammuttamaan.

Kokko on koko kevään luomistyöni tulos. Viimein se kohtaa kypsyytensä ja poltetaan poroksi. Ensimmäisen kerran rannallamme vierailivat arvokkaasti sekä poliisi että palokunta.

Palokuntalaisten kunniaksi on sanottava, että heidän rinnassaan asui hiven ihmisystävällisyyttä. He antoivat intialaisen vieraamme Sanalin ja hänen ystävänsä Teijan paistaa makkaransa rauhassa ennen kuin suihkuttivat kokon jäänteet sammuksiin.

Sanal oli nimenomaan saapunut tutkimaan suomalaisia perinnäistapoja ja saikin niistä hyvin kouriintuntuvan kuvan.

Me muut katselimme hävitystyötä voimattomina. Marja tarjosi makkaraa myös pelastusmiehille, mutta he eivät ehtineet syventyä nautintoihin, sillä virkavelvollisuudet kutsuivat uusille kokkotanhuville. Poliisille olisi pitänyt tietysti tarjota sahtia, mutta sekin siinä hämmennyksessä unohtui.

Näin joka tapauksessa vietimme unohtumattoman juhannuksen. Kansainvälistä väkeä oli enemmän kuin koskaan, mainittu Intian uskontokriittinen tutkija Sanal sekä naapurimme Kutsumuksen thaimaalaisia rouvia runsaine jälkeläisineen. Onneksi lasten pieni kokko ennätettiin polttaa rauhassa ennen virkavallan vierailua.

Muuten juhannus on tähän saakka sujunut melko rauhanomaisesti. Nautimme juuri vieraamme sekoittamia aperitiiveja ja odottelemme Herkon valmistamaa lounasta. Eilen Marja ja Eeva-Liisa ruokkivat meidät tyynellä pihamaalla pitkän pöydän äärellä.  Eeva-Liisa ehti lausua kaimansa Mannerin runon ennen kuin kokko roihahti yllämainituin seuraamuksin.

Lippu nousi salkoon laulun säestyksellä. Saatoimme vertailla Sanalin kanssa itsenäisyyksiemme pituutta: meillä lyhyt, mutta Intiassa miltei puolta lyhempi.

Ennen vanhaan juhannusaamuni herkin elämys oli vaeltaa paljasjaloin sahtimuki kourassa ihailemaan hyvin sammunutta, vielä lempeästi savuavaa kokonrauniota rantaan. Nyt menetin senkin nautinnon. Vain musta perusteellisesti ruiskutettu palopaikka katsoi syyttävästi silmiini. Voi menetettyjä onnen aikoja!