Runebergin jäljillä

Jokaisella paikkakunnalla, missä joku merkittävä henkilö on vaikuttanut, löytyy vähintään yksi asiantuntija, joka tietää merkkihenkilöstä kaiken ja osaa innostuneesti hänen vaiheitaan esitellä. Pietarsaaressa tällainen tietäjä on arkistonjohtaja Jan Ehnvall, joka löytyi oppaakseni, kun halusin kartoittaa Runebergin tärkeimmät paikallisuudet synnyinkaupungissaan.

Ehnvall on Runebergin sukulainen, mistä kertoo myös ilmeinen yhdennäköisyys. Kuvassa hän kertoo Runebergin kalamajasta, jonka runoilijan isä rakensi yhdssä lankonsa kanssa kaupungin liepeille. Täällä Johan Ludvig innostui pienestä pitäen luonnonläheisiin harrastuksiinsa. Vaikuttava on kertomus, kuinka kaupunkilaiset myöhemmin kunnostivat romahtaneen majan ja lahjoittivat sen 1851 entisöitynä Runebergille suurin juhlamenoin. Senkin jälkeen kaupungin lähiasukkaat pitivät majaa kunnossa talkoovoimin, kun runoilija oli jo häipynyt maisemista.

Jan Ehnvall kuljetti minua päämuseosta monille kujille ja mökkien seuduille, minne Runebergin köyhtynyt perhe joutui Storgatanilta muuttamaan. Myös Westmanin muorin pikkuiseen kouluun tutustuimme. Sieltä Johan Ludvig karkasi, mutta isä vei hänet takaisin opin saunaan. Tarina toisensa jälkeen avautui. Puhuimme tietysti ruotsia, Runeberg ei koskaan oppinut suomea muutamaa fraasia lukuunottamatta.

Matkan varrella tutustuin Vaasassa Lafkani-nimiseen antikvariaattiin, joka on lopetusuhan edessä. Mallikkaasti järjestettyu kauppa, josta löysin Sara Wacklinin muistelmat, lähdeteos sekin.  Siinä kerrotaan ihannoivasti Franzénin ja Runebergin lapsuudesta, mutta on siellä ilkeitäkin kuvauksia ajan mahtimiehistä.

Ajelin edelleen Saarijärvelle ja majoittauduin Summassaaren kylpylään, missä seniorit ilakoivat karaoketansseissa. Tein rivakan sauvakävelylenkin, saunoin ja uin ja olin valmis uusiin kierroksiin.

Jälleen löytyi se tarpeellinen tuntija, nyt Säätyläiskotimuseosta, jossa opasti ansiokkaasti Arto Turpeinen.  Hän esitteli Runebergin olosuhteet kotiopettajana täällä 1823-25, kapteeni af Enehjelmin poikien opetustilan ja yläkerran kamarin, missä maisteri asui pari talveakin. Välillä hän muutti kruununvouti Danielssonin Kalmariin. Kävelin parin-kolmen kilometrin matkan Kolkanniemen pappilaan, saman minkä Runeberg kulki tapaamaan kirkkoherra Roschieria ja varsinkin tämän tytärtä Julianaa eli Nanaa. Kalmarissa oli talousmamsellina hänen varsinainen rakastettunsa Maria Nygrén, hehän menivät suorastaan kihloihin, jonka Runeberg täältä lähdettyään purki.

Näistä vaiheista olen kirjoittanut näytelmän ”Maisteri naisten pauloissa”, joka esitettiin Saarijärven kesäteatterissa ja Kuokkalan kartanossa Runebergin juhlavuonna 2004. Tällä kertaa sain kertoa maisterin rakkausseikkailuista parvelle ihastuttavia polttarien viettäjiä, joita pelmahti Säätyläiskodin kuistille. Onneksi livahdin joutumasta syvemmin sekaantumaan heidän viekoitteleviin historiallis-tanssillisiin kutsuihinsa Jane Austenin ajan puvustuksessa.

Retkeilin eräpolkua mustille lammille ja katsastin Paavon patsaan kirkkotarhassa ennen kuin jatkoin matkaa Ruovedelle. Tintu Kontron luona poikkesin Visuvedellä, pulahdin aaltoihin ja sain vahvistavan iltapalan. Ruovesi onkin tuttu paikka, siellä vietettiin suurta  kaksipäiväistä juhlaseminaaria 2004, jolloin illastettiinkin Ritoniemen kartanossa, minne Runeberg siirtyi Saarijärveltä kotiopettajaksi.  Nyt vain silmäilin komeaa rakennusta ulkoisesti, tuntui olevan yksityisessä omistuksessa.

Silloin kuulin Teivas Oksalan laulavan latinaksi ”Vid en källa” siellä lähteellä, joka nyt on pelkkää kuivaa vesakkoa.  Ovat luvanneet kunnostaa. Saarijärvellä Turpeinen näytti mainion lyhytfilmin, jossa Oksala kertoo enemmän suhteestaan Runebergiin ja vertaa hänen runojaan parissa kohdin Sillanpään Ihmiset suviyössä ja Nuorena nukkunut sisältämiin lyyrisiin huippukohtiin. Aiheellisia huomioita.  Samassa filmissä esiintyi kotiseutuneuvos Ilta Ikkala, äskettäin edesmennyt Runeberg-intoilija, jonka luona vierailinkin kerran Jyväskylässä.  Ilman häntä ei Säätyläiskotimuseokaan olisi säilynyt. Olihan näitä tulisieluja Hämeenkyrössäkin (Eeva Numminen, Aamu Nyström), valitettavan katoava laji taitaa jo olla.

Ruovedellä pidettiin noitien yötä laivarannassa, minkä sivuutin nopeasti ja ajelin kotiin. Mittariin kertyi kahdessa päivässä lähes 800 km, sen verran sitä hyvin sietää ajella kansallisrunoilijan muistoja jäljittämässä. Perästä kuuluu.

19.8.2019