Kommenttien juhlaa

Olisi luullut, että kommentaattorien juhlaviikon jälkeen olisimme ansainneet hengähdystauon. Mitä vielä. Nyt ne vasta pauhaavatkin kaikissa medioissa in corpore. Tuskin ehtivät studiota vaihtaa välillä. Spekulaatiot lentelevät vuolaina, harvat osuvaat maaliin. Enemmistö ennusti, että Rinne säilyttää paikkansa. Jotkut reippaat kuten Timo Haapala kaatoivat hänet jo etukäteen.

Arviot vaihtelivat hauskasti. Ensin oltiin yksimielisiä siitä, että Rinne sähläsi liikaa Postin asioissa. Paatero hyvästeltiin kevyesti. Sitten oltiin tyytymättömiä Kulmunin ponnettomaan ulostuloon. Hän ”missasi” johtajuuden! Kun hän sitten ponnettomalla tyylillään kaatoi hallituksen, ei sekään kelvannut. Muistettiin että kepu pettää aina. Ja nyt kyttäillään tulevia liikahduksia silmä kovana. Teet niin tai näin, aina väärin päin.

Voi käydä niinkin, että pian kaikkien hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat naisia ja samalla ministereitä. Varsinaista supertasa-arvoa! Meitä hallitsevat nuoret kipakat naiset. Vanhat herrat murisevat oppositiossa.

Kun katseli Sanna Marinin ja Katri Kulmunin silmäyksiä toisiinsa a-studiossa, luottamuksellinen sopu taitaa olla kaukana. Saamme pian uusia kahakoita, siinä määrin silmät leiskuvat. Marin olisi ensimmäinen pääministeri Tampereelta kautta aikojen? Ennen oltiin sitä mieltä, että Tampereelta ei voi tulla ministeriä, koska ei kuulosta vakuuttavalta kommentti ”hallitus miättii asiaa”. Marin vaikuttaa piinkovalta ja umpitotiselta naiselta. Johtaja-ainesta.

Jospa nyt saisimme kuitenkin taukoa itsenäisyyspäivän yli ensi sunnuntaihin. Sitten armahtaa jo joulurauha. Politiikka on kiva peli, mutta liika-annos turruttaa.

Leif Salmén kuoli liian aikaisin; nyt hän vasta korskuisi, vaikka ei päässyt enää julkisesti kommentoimaan. Hän oli sitä mieltä, että ihmisten pitää ajatella politiikkaa ja osallistua siihen yötä päivää. Toisaalta hän varmaan tyrmistyisi nykymenosta. Kun hän haastatteli parikymmentä vuotta sitten Jussi Halla-ahoa televisiossa, hän käänsi tälle halveksivasti selkänsä kuin jonkun taudin merkitsemälle. Kuinka hän myöhemmin kesti Halla-ahon nousun? Rauha terävän revolveritoimittajan muistolle.

Joskus kehuttu elokuva pettää. Pedro Almodóvarin Kärsimys ja kunnia on lattean väsähtänyt taiteilijakriisin kuvaus. Homo- ja heroiinikulttuuri tulee huolella kuvatuksi. Voiko ilman näitä elementtejä enää tehdä nykyelokuvaa? Ihana Penélope Cruz oli liian pienessä ja ankeassa roolissa. Kauas ovat jääneet räiskyvät naiset hermoromahduksen partaalla. Kohta leffa poistuukin ohjelmistosta, joten ei kannata kiirehtiä. Paljon tärkeämpiä on näkemättä.

4.12.2019