Välittymisen esteitä

Aamuinen esimerkki poliittisen keskustelun täsmällisyystasosta. Jälkiviisaissa Janne Saarikivi syytti keskustapuoluetta persujen myötäilystä, koska puolue vastustaa lasten tuomista Kreikan leiriltä Suomeen. Siis millä tavoin vastustaa? Asiaa ei ole edes käsitelty hallituksessa, on vain sisäministerin yksinäinen ulostulo. Sitä puolustusministeri kummeksui ja pääministerikin tasoitteli. Johtopäätös: kepu ja persut taas konnuuksia punomassa. Jälkiviisas ennakkotuomarina.

Asioissa on helpointa istua tuleen toisten housuilla ja välttää ajattelemasta konkreettisia ongelmia. Saarikivi varmaan ottaisi suomalais-ugrilaisen kielitieteen laitokselle ilomielin satakunta opiskelijaa Kreikan ja Turkin leireiltä. Vertaileva kielitiede voisi tarjota heille sopivaa tutkittavaa, ja ohessa onnistuisi kotoutuminen. Opetusta ja ohjausta varmaan löytyisi ja valtio antaisi riemuiten lisärahoitusta jaloon hankkeeseen. Onhan opetus ja tutkimus taas palautettu painopisteiksi.

Tietysti on ajateltava kristillistä armoa ja auttavaisuutta, kuten Kreeta Karvala muistutti. Nekin on helpointa sysätä toisten harteille. Otetaan vastaan kaikki pakolaiset, kunhan joku muu niistä huolehtii. Solidaarisuus on aina valikoivaa ja lähtee viime kädessä omasta mukavuuden tunteesta.

Tampereen Työväen Teatterissa on menossa katsomon tyhjennystalkoot. Ensin Juhannustanssit lakaisi tuolirivit puolilleen, ja nyt Jeppe Niilonpoika huolehtii loppujenkin katsojien karkotuksesta. Kokeileva ja sekoileva taide kukoistaa. Nuoret ohjaajat saavat näyttää kyntensä, pikapuoliin kai teatterin takapihalla.

Kulttuurirahasto on myöntänyt huomattavan apurahan Lempäälässä toimivalle PiiPoo-yhdistykselle, jonka tulee tutkia taiteen välittymisen esteitä. Niitä haetaan lähinnä asumisesta ja ympäristön sosiaalisista rakenteista yms. Voisiko tutkimuksen valokeilan suunnata myös itse taiteeseen? Miten ja miksi tehdään taidetta, joka ei välity kenellekään.

Tästä ei pitänyt ollenkaan kirjoittaa. Suuntasin eilen kulkuni kohti keskuskirjasto Oodia, jossa pidettiin seminaaria Jaan Krossin 100-vuotispäivien kunniaksi. Ennen kuin ehdin sisäänkään, Anssi Arohonka asteli vastaan ja ilmoitti jyrkästi, että sali on nuijalla lyöty, ei mahdu sisään. Ihmeteltiin kuinka niin pieni sali on valittu. Olin oikein ilmoittautunut Tuglas-seuran kutsusta, ja Hesarissa oli iso juttu ja julkinen ilmoitus. Tulos tässä. Mikäs siinä, käännyttiin Anssin ja Kyllikin kanssa takaisin.

Sinänsä hienoa, että hyvä kirjallisuus kiinnostaa ihmisjoukkoja Helsingissä – ilmeisesti enemmän kuin avantgardistinen teatteritaide Tampereella. Sitä paitsi paras tapa kunnioittaa Krossia on lukea hänen teoksiaan. On niitä tullut luetuksikin. Silti olisi ollut kiva kuulla muutama terävä analyysi niistä.

Kuten usein käy, takaisku kääntyikin suotuisaksi. Sain hyvää aikaa seurailla toivorikkaiden abien penkkariajelua Espan kulmalla. Riemukasta menoa! Tempauduin heidän raikuviin tunnelmiinsa. Norssi oli taas kärjessä, kuten kuuluu. Muistin meidän ajeluamme 1963. Kaikki oli vielä edessä. Yhdyin abien huutoon, sieppasin heidän heittämiään karkkeja ja suorastaan liikutuin ajatellessani, mitä kaikkea heilläkin on vielä edessään. Koettakaa selvitä! Älkää stressatko liikaa. Nauttikaa nuoruudestanne!

Korvauksena Krossin menetyksestä kävin illalla kuuntelemassa Martti Häikiön esitelmää Bibliofiilien tilaisuudessa vanhassa kunnon Rikun kirjastossa. Viihdyn siellä edelleen paremmin kuin kansantorin kaltaisessa Oodissa. Martti esitteli itsenäisyyden alkuaikojen tutkimuksia, joita on yllättävänkin vankka pino kertynyt aikojen saatossa. Niitä on ilmestynyt 60-luvulta alkaen osin Linnan trilogian innostamina, vastaväitteinä tai tarkennuksina. Mutta historia häviää aina vaikuttavuudessa kaunokirjallisuudelle. Taiteen välittyminen ei aina kohtaa esteitä, joita Lempäälässä tutkitaan. Toisinaan taide humahtaa kaikkien esteiden läpi suoraan ihmisten tajuntaan. Niin kävi Linnan romaaneille.

Martti muisti, että arkkipiispa Kari Mäkisen itsenäisyyspäivän 100-vuotisjuhlasaarnassa taannoin mainittiin vain yksi henkilö nimeltä: Akseli Koskela. Kuvaava tapaus.

Häikiö on itse julkaissut kätevän 14 askeleen oppaan aiheeseen. Sopiva peruskurssi kaiken tason oppilaitoksiin.

Hieno päivä sittenkin. Valo lisääntyy hurjaa vauhtia, mieliala kohenee, talvi jäi välistä. Hällä väliä, iloitkaamme keväästä, se ei petä. Hyvää Valentinin päivää, hieno tilaisuus tehdä pari lähimmäistä  iloisiksi.

14.2.2020