Heinäkuun viides ja kuudes

Eilen ennen lounasta lausuin Runebergin runon ”Heinäkuun viides päivä”. Kuinka moni sitäkään enää muistaa, joku sentään. Matti Klinge ehdotti päivää Suomen kansallispäiväksi, mutta ei saanut kannatusta. Sijaan tuli suven ja runon ja Eino Leinon päivä, muistamme vanamon ja varjot veen (ohessa). Leino päihitti Runebergin kesällä, mutta helmikuun viides tuo taas revanssin.

Suuret runoilijat syntyivät keskikesällä. Onkohan sillä ennustavaa merkitystä? Kivi eli vain ”syksystä jouluun”. Sanotaan että syntymän ajankohdan äänimaailma vaikuttaa ihmisen kehitykseen. Kesä on ihmeellisten liverrysten aikaa. Syntyy runoilijoita.

Ilahtuen kuulin, että Turun Sanomissa oli perjantaina syvällisesti analysoiva arvio kirjastani Kansallisrunoilija. Kirjoittajana Jouko Grönholm, joka ennenkin on kunnostautunut terävänä kriitikkona. Lupasivat ystävät lähettää jutun, kun ei se oikein netistä kunnolla näy.

Samalla mietin, että eipä täkäläinen Aamulehti ole vieläkään reagoinut kirjaan mitenkään. Tämä heinäkuun viides olisi ollut erinomainen ajankohta, jos siellä olisi kulttuuritoimituksessa hoksottimia tällaiseen. Totta kai lavatanssien parinhakuongelmat oli painokkaampi aihe kulttuuripalstalla näin kesäkeleillä, siihen toimitus oli aivan oikein keskittynyt. Ehkä ovat kyllästyneet kirjoihini. Viimeksi Kiannon elämäkertakin jäi arvioimatta, sen tilalla oli Matti Kuuselan sinänsä hauska fantasia kirjailijakohteitteni taivasmietteistä. Mattikin on valitettavasti eläköitynyt, mutta sekö miestä estää kirjoittamasta. Kaimansa pakinoi lehdessä taatusti tuomiopäivään saakka.

Runebergin ”Heinäkuun viides päivä” on haltioitunut ylistyslaulu Suomen kesäiselle maisemalle. Miksi juuri tämä päivä? Silloin kaatui everstiluutnantti Duncker Härnforsin taistelussa vain 34-vuotiaana. Muistamme Dunckerin Sven Tuuvan komentajana, Laineen elokuvassa häntä esitti Kauko Helovirta. No, Dunckerin kaatumiseen Runeberg pääsee vasta runon kahdeksannessa säkeistössä ja palaa lopussa taas maisemaa ihailemaan. Snellman oli tällaiseen tunnelmointiin tyytymätön. Olisi pitänyt tulla reippaampia runoja maan teollisesta edistymisestä, mutta Runeberg vain haaveili luonnon kauneudesta. Erilainen temperamentti oli kahdella kansallisella herättäjällä.

Kun Teemu Keskisarja ehdotti piruuttaan Mannerheimin, Kiven ja Waltarin patsaiden kaatamista, listaan voidaan hyvin lisätä Runeberg. Sietämätön shovinisti ja kotityranni hänkin oli. Ahdisteli Emilie Björksténia niin, että tyttöparka pelkäsi Jumalan jo vihastuvan. Serbialaisia runoja Runeberg suomensi vain osoittaakseen, kuinka julmia ja villejä itäiset heimot olivat. Patsas nurin vaan ja Espan puistoon lisää tilaa.

Eipä Eino Leinonkaan ihmissuhteissa ollut kehumista. Helkavirret suhtautuvat saamelaisiin hyvin halveksivasti. Kun pirkkalaiset lähtevät retkelle, päivässä polttavat Lapin kyliä ja ”lepäävät” neidot taljoilla. Ei tuomion sanaa ole runoissa tällaisesta. Saa kaataa sen Leppäsen veistämän patsaankin. Tulee vielä hikiset talkoot, kun lähdetään Teemun viitoittamalle tielle.

Pahinta on, että tällaiset hulluudet voivat vielä joskus toteutua. Ihmisten tuomitsevalla kiihkolla ei ole mitään rajoja, kun some villitsee ja järki sumenee. Teemukin sai Yleltä tuomion, kun käytti Raatteen tien taistelujen yhteydessä kauhistavaa sanaa ryssä! Saakohan Venäjällä puhua tsuhnista? Suomalaiset tunnetaan siellä jo raskaammistakin sotarikoksista vankileireillä. Natsirikokset on jo vanha leima. Nyt meistä on tulossa hyvää vauhtia taannehtivia siirtomaaherrojakin, tosin Ruotsin siivellä.

Heinäkuun peräkkäiset juhlapäivät herättävät monia reaktioita. Minä vain tyydyin täällä nostamaan lipun salkoon suven ja runon ja Leinon kunniaksi. Mielelläni olisin liputtanut eilenkin Runebergin kunniaksi. Patsaan kaatajat ovat eri sortin torvensoittajia. Heitäkin tarvitaan todistamaan, että ihmissuvulta on turha odottaa järkevää mielenmalttia missään asiassa.

Ammonin patsaat kaadettiin muinoin Egyptissä, ja sen jälkeen uskonpuhdistaja Ekhnatonin patsaat kokivat saman kohtalon. Sinuhen sanoin ihminen ei muutu, vaikka hänen vaatepartensa ja kielensä sanat muuttuvat, sillä ihminen itse pysyy aina samana auringon alla. Joten yleinen hulluus varmasti jatkuu ja saa uusia mullistavia muotoja.

6.7. 2020