Tunturissa ja myrskyn kourissa

Ensin tuli lievä shokki. Rukan juurelle on noussut pieni kaupunki sitten viimenäkemän. Siitä onkin aikaa. Kun kiersi tunturin itäpuoelle, näkymä alkoi rauhoittua. Mutta taajaan on sielläkin rakennettu. Tätä se on, paljon puhuttu Lapin matkailu. Luonto saa taipua, ihmisen mukavuus ja rahalliset houkutukset nousevat hallitsemaan karua Lapinmaata. Maksukyvyttömät älkööt vaivautuko.

Rukan huipulta löytyi rauhallinen Peak ja sieltä avautuvat näkymät, joissa ei ollut valittamista. Kolme päivää reippailin poluilla ja sateisen sunnuntain luin maisemaikkunan äärellä Väinö Linnan muistelmien toista vedosta, johon tein viimeisiä korjauksia. Antoisa hengähdys esitelmien välissä. Ruska näyttäytyi alkavana, lupaavan värikkäänä.

Laskeuduin tunturilta Kuusamon kirjastoon, minne kertyi puolisentoistakymmentä kuulijaa pohtimaan Runebergin ja Linnan kansallisia kuvauksia, niiden eroja ja  yhteyksiä. Kuulijain joukossa oli yllättäen ex-journalisti ja yrittäjä Päivi, johon tutustuin parikymmentä vuotta sitten Alexandriassa Waltari-symposiumissa. Näin kirjallisuus tuottaa globaaleja risteyskohtia. Palkitsin itseni Tropiikin kuohuissa sekä korkealla olutlasillisella.

Vielä laskettelin Ouluun, ja silläkin matkalla koin yllätyksen. Poiketkaa ihmeessä Taivalkoskelle – paitsi Päätalon syntymäkotiin Kallioniemeen – ennen kaikkea myös kirkonkylään Jalavan kauppaan! Ällistyttävä elämys. En ole moista kauppaa nähnyt. Sukellus  jonnekin 1920-luvulle. Mikä valikoima nostalgista kamaa ja kapustaa, kirjaa ja jatsaria – sekä aitoa ajatonta kahvilatunnelmaa.

Koko automatkan satoi ja Oulussa puhkesi oikea myrsky. Pelastauduin Oulu-opistoon, jonka luentosaliin oli saapunut kuusi (6) urhoollista kuulemaan tarinoitani Ilmari Iki-Kiannosta. Historiaseuran tilaisuus peruuntui keväältä tähän kohtaan. Soitin matkalla Raija-Liisalle, joka uhkasi jäädä ensimmäisen kerran aikuisikäisenä talvehtimaan saunamökkiinsä Turjanlinnan maisemiin. Sisukas tytär on Ikillä. Minä yritin kehiä Kiannon monihaaraisesta urasta ja tuotannosta juonteita, jotka ovat jääneet historiaan ja avanneet uusia uria yhteiskunnassa. Niitähän löytyi: siviilivihkimys, tolstoilainen kirkonvastaisuus, kurjaliston kuvaus, boheemikirjailijan mallin repalainen pystytys, pohjaton naistenmiehisyys ja niin edelleen. Näistä riitti keskustelua myrskyn mylviessä vahvojen kiviseinien takana.

Vielä jaksoimme raahautua Joakim Tervosen kanssa läpi tuulen ja tuiskun lämpöiseen krouviin vodkashotin, porokeiton ja punaviinin äärelle. Varusteeni ja sisuskaluni kuivattelin hotelli Arinan saunassa. Seuraavana päivänä sää alkoikin selkeytyä rantatiellä Oulusta Hämeenkyröön, missä puhkesi uusi puhuri. Harvoin on vanha kunnon Villa Viehätys tuntunut niin rakkaalta ja turvalliselta kuin eilisiltana.

Täällä sitä ollaan ja katsellaan aamulla taas Jälkiviisaita, missä Kreeta Karvala imitoi hauskasti ministerien kyselevää turvautumista Matti Vanhasen korkeaan auktoriteettiin, että kuinka hiton monta miljardia me taas otettiinkaan velkaa. Missä se miljardisäkki onkaan, josta näitä kauhotaan? Ville Blåfield nojautui kuten ennenkin fiiliksiin ja vaistomaisiin tuntemuksiinsa pikemmin kuin asioiden analysointiin. Näinkin selviää kuppi kädessä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Ja nyt puhuvat kulttuuriykköset iltapäivän ratoksi radiossa Kansallisteatterin transseksuaalisista sekoiluista ja taiteen ja urheilun poliittisuudesta. Ymmärrän joten kuten representaation ja toiseuden, mutta en oikein transnaiseuden hengenvaarallisuutta, johon tuolla keskustelussa Annu Kemppainen kovasti vetosi. Kuultiinhan myös ihan järkeviä ihmettelyjä valituista polttavista aiheista.

Näin kun on laskeutunut vilpoisen avarasta Lapinmaasta tänne etelän median kiehumapisteiden äärelle, aiheet tuntuvat aika marginaalisilta ja niiden nostattamat kohut jokseenkin kohtuutomilta.

Kielenkäytöstä: ministeri Lintilä käytti aamulla kolmasti muotoa ”me pyrimme tehdä” pro tekemään jotakin. Onko Kielitoimisto virallistanut tämän ja miksi? Jotta muuttajat oppisivat helpommin tämän mutkallisen kielen? Samalla se köyhtyy ja outoutuu näin kantasuomalaisen korvissa. Kenen luvalla kieltä on menty muuttamaan?

18.9. 2020