Lähestyy edes juhannus

Ihminen tekee virheitä, sitä ei voi estää. Minä tein raskaan virheen myydessäni vanhan Tusculumini ja sen ympäriltä rantapalstan pariskunnalle, johon uskoin luottavani. Väärä luulo! Lähes vuoden olen saanut kestää vihakampanjaa, joka huipentui minuun kohdistuvaan syytteeseen ja tuomioon lähestymiskiellosta.

Olenko siis rikolllinen vaiko uhri? Käräjäoikeuden tuomari on tehnyt oman päätöksensä. Minä voin vain syvästi ihmetellä tätä prosessia. Minut on lain voimalla estetty lähestymästä henkilöä, jonka olen viimeksi tavannut 10 kuukautta sitten. Yleensä olemme kohdanneet perhepiirissä korkeintaan kerran vuodessa. Yhteytemme on ollut luontevan etäinen. En todella kaipaa lähempää tuttavuutta.

Kolmen sekunnin väärä kädenliike voi äkkiä kostautua. Tarjosin ositustilaisuuden jälkeen sisaruksille yhteisen saunaillan, kuten täällä on tapana. Ilta jatkui nauttien viiniä ja piirakkaa, jonka  nuorempi tytär oli leiponut. Hänen miehensä soitti yöllä ja ilmoitti, että ”tästä et selviä vähällä”. Aamulla sain kuulla, että olinkin saunassa syyllistynyt seksuaaliseen häirintään!

Lisää syytteitä koitui siitä, että kävelin muutaman kerran vanhaa polkuani pitkin heidän tyhjillään olleen tonttinsa poikki. Kaupanteon yhteydessä nimenomaan sovittiin, että kulkuyhteyteni polkua pitkin säilyy. Nyt se on tukittu lauta-aidalla ja valvontakameralla. Kävelystäni seurauksena kolme aiheetonta rikossyytettä ja sarja laittomia uhkauksia.

Yritin turhaan liennyttää tulehtunutta tilannetta nimi- ja syntymäpäiväkorteilla sekä lämminhenkisellä joulukirjeellä. Nekin on nyt merkitty todistusaineistoksi ahdistelusyytökseen! Lukutaito on meillä yleisesti heikentynyt, mutta vielä tärkeämpää olisi luetun ymmärtäminen.

Tapaukseen liittyy pohjavirtoja, joita en halua enkä voi julkisesti käsitellä. Syvä murhe menetyksestä voi kääntyä aggressioksi, joka kohdistuu sivulliseen osapuoleen. Tällainenkin on kestettävä, mutta lakituvassa näin yksityisiä tuntemuksia ei pitäisi käsitellä saati levittää julkisuuteen. Ällistyin sitäkin, että naispuolinen käräjätuomari uskoi näkevänsä tulevaisuuteen: tällainen ”ahdistelu” tulisi osaltani jatkumaan ellei sitä lähestymiskiellolla pysäytetä!

Toivon että kiellosta olisi edes se hyvä puoli, että se hillitsee naapuriamme, tätä pohjalaista käräjäpukaria, ja hänen puoleltaan tulevaa häirintää ja uhkailua. Tilanne on vähän sama kuin Joel Lehtosen Putkinotkossa, missä Juutas Käkriäinen aiheuttaa monet harmit isännälleen kirjakauppias Aapeli Muttiselle. Käräjiin ei siinä mennä, riittää uhkaava laukaus. Sama asetelma täällä muutettavat muuttaen.

Juhannus kuitenkin lähestyy, vaikka se on kohdaltamme tehokkaasti pilattu. Eipä kuulu enää soitto eikä laulu juhannusrannalta. Tuskin roihahtaa kokko, jota virkavalta onkin viimeksi ansiokkaasti valvonut. Vanha tunnelma on menetetty. Mennyttä tutuille ja kyläläisille järjestämäni juhannusjuhlat. Mennyttä entinen ilo ja rakkaus. Muistot sentään jäivät ja kuolleen vaimoni hienot valokuva-albumit, joiden lehdiltä vielä riemu raikuu.

Toivotan kaikille parempiosaisille kunnon kansalaisille oikein hyvää, helteistä ja valoisaa juhannusta!

Aattona 2022