Hirveää biletystä

En käy kilpasille Sanna Marinin kanssa, mutta bileitä osui riittämiin omallekin kohdalle kuluneella viikolla. Tosin niistä ei nyt revitä otsikoita, Luojan kiitos.

Samaan torstaihin kasautui useita tilaisuuksia, joista valitsin kaksi. Lisäksi keskikaupungilla kuohui taiteiden helteinen yö kaikkine hulinoineen,

Siltalan kustantamo piti syyskauden avajaiset laivassa Sompasaaren laiturissa. Hitto kun oli hankala paikka löytää, ainakaan kävellen. Fillari olisi ollut poikaa, mutta ajelen pyörällä pääasiassa maalla. Löytyihän se botski viimein, kun Kari Hotakainen osui oppaaksi.

Siellä oli kiva tavata tuttuja ja vanhoja opiskelukavereita. Sain näihin oikeusjuttuihini pontevaa kannustusta. Näitähän seurataan melkein kuin urheilukilpailuja. Lupasin pärjätä. Ilmoitin Toukolle millä sivulla muistelmissani mennään. Olisiko jo 80% koossa?

Laivasta piti sompailla ensin kotiin vaihtamaan tumma puku niskaan, kun Södikan ja tytäryhtiöiden jättijuhla Pikku-Finlandiassa sellaista koodia edellytti. Tiukka aikataulu onnistui, ja pian istuin jo kesäkuumissani pitkässä pöydässä nuorten ja kauniiden kirjailijoiden seurassa – ai niin poikkeuksena pöydän toimelias isäntä Jorma Mahlanen. Tavattiin sitä ennen Markku Envallin ja meidän Ainon kanssa ja paljon muuta kirjaväkeä paikalla näkyi. Tuli sellainen illuusio, että suuren kustantamon purjeita pullistaa nyt rivakka myötätuuli.

Luvalla sanoen Siltala tarjosi parempaa ruokaa kuin Södikan syöttämä kasvissössö, joka kuuluu trendiin ja on jo ohittamaton sääntö. Onneksi juomapuoli on hyvin kunnossa. Kun discomökä alkoi, lähdin kävelemään kaupungille. Vaan enpä enää riehaantunut osallistumaan mihinkään taidehurvitteluun. Ne ajat alkaa olla takana päin.

Rankan juhlaputken jälkeen aamu oli vähän hutera ja virkistyi vasta, kun pulahdin mereen Eiran rannassa. Ajoin Perkkaalla katsastamaan ehkä viiimeisen kerran Matti Salon kirjastoa Heijun johdolla. Sinne jäikin vielä valkattavaa, joku divari varmaan loput korjaa. Olihan Matilla parhaimmillaan mahtava kirjavarasto eikä vain elokuvan alalta, jopa kotimaista kaunoa hänellä oli kunnioitettava valikoima.

Urheilu kuitenkin oli kuuman viikon pääasia ja suurin ilon aihe. Komeita olivat jo Wilma Murron kultahypyt, ja nyt riemu repesi Topi Raitasen estejuoksun ansiosta. Juuri tätä Suomen kansa on tarvinnut itsetuntonsa kohennukseksi. Että kestävyysjuokussa pärjättäisiin. Kristiina Mäkelän loikat täydensivät menestystä, eikä hänen haaroväliään nyt kuvattu kovinkaan intohimoisesti. Entä kuinka lentää keppi huomenna, meidän vanha kunniakas leipälajimme?

Viikon villein bilettäjä oli joka tapauksessa nuori pääministerimme Sanna, huhhei. Mietin vain haluaako hän sittenkin itse välittää itsestään kuvaa irtonaisena modernina  naisena. Kyllä kai hänen täytyi arvata, että poseeraaminen videokameralle johtaa näinä aikoina suoraan median ahmattikitaan. Ei hän voi enää kokemattomuuttaan puolusta, tämähän oli jo aika mones kerta. Mikäs siinä, varmaan on hauskempaa hillua ikätoverien kanssa kuin väitellä hallituksen tanttojen ja ukkojen kanssa. Anna palaa niin kauan kuin kannatusta riittää eikä maan turvallisuus vaarannu.

Kova viikko takana, nyt on täysi syy panna sauna lämmitä täällä kotorannassa ja huilata kunnolla hetki. Paitsi että huomenna täytyy vielä jännittää se keihäänheitto. Eiköhän vielä yksi mitali sieltä kirpoa.

20.8. 2022