Pääsiäinen innosti paitsi ulkoilemaan myös lukemaan. Amos Ozin romaani Juudas (2014, suomeksi 2018) veti kerrassaan mukaansa. Juuri kun Israelin ja Palestiinan alueilla taas rähinöidään, kirja sai ajankohtaista terää ja merkitystä.
Ensimmäisen kerran Ozin romaania minulle kehui professori Amos Pasternak, joka veti Tampereen yliopistossa Taide ja taudit -seminaaria. Muistaakseni bileissä Maila Böhmin luona Pasternak painotti, että Oz ansaitsisi jo Nobel-palkinnon. Siitä pitäen olen odottanut tilaisuutta kirjan lukemiseen, ja nyt se ilokseni löytyikin omasta hyllystä – kuinka lie sinne kulkeutunut, kuitin mukaan turkulaisesta antikvariaatista.
Amos Oz laatii yksinkertaisen kuvion lukunsa heittäneestä opiskelijasta, joka ajautuu pientä palkkaa vastaan pitämään seuraa vanhalle oppineelle raajarikkoiselle miehelle. Samassa taloudessa asuu vanhuksen miniä, salamyhkäinen ja houkutteleva Atalja. Tämän aviomies ja siis vanhuksen poika on kuollut hirveällä tavalla arabeja vastaan käydyssä sodassa 1948. Julma tragedia varjostaa vaivihkaa kehittyvää eroottista juonenlankaa.
Romaanin pääaineksina ovat keskustelut ja pohdinnat juutalaisten ja arabien päättymättömistä ristiriidoista, joille ei näy loppua. Pohjimmaisena teemana kulkee kuitenkin päähenkilön Shmuel Ashin keskeneräinen tutkielma Jeesuksesta juutalaisten silmin. Polttavaa kysymystä lähestytään monelta kulmalta, mutta yksi havahdutti erityisesti.
Oz kehittelee päähenkilönsä avulla tulkintaa, jonka mukaan Juudas Iskariot yritti kaikkensa todistaakseen, että Jeesus oli todellakin Jumalan poika. Nimenomaan Juudas halusi, että Jeesus tuli Jerusalemiin ja antoi ristiinnaulita itsensä, jotta voisi ristiltä pelastautumalla todistaa kaikille jumaluutensa. Tosiasiassa Jeesus olisi itse vain halunnut jatkaa toimintaa Galilaeassa, parantaa ihmisiä, tehdä ihmetekoja ja julistaa sanomaansa.
Varta vasten Juudas sai ylipapit ja roomalaiset kiinnittämään huomionsa Jeesukseen todistamalla hänet vaaralliseksi kansankiihottajaksi. Muutenhan tällaisia saarnamiehiä ja kylähulluja vilisi roomalaisten jaloissa. Juuri Juudas järjesti niin, että Jeesus vangittiin, tuomittiin ja ristiinaulittiin. He sopivat, että tämä laskeutuu Jumalan avulla ristiltä elävänä ja lyö kaikki ällikällä. Kun niin ei tapahdukaan, Juudas pettyy, romahtaa ja hirttäytyy. Jeesus ei ollutkaan Jumalan poika!
Joten Jeesus se tässä petturi olikin, petti itseensä asetetut suuret toiveet uudesta maailmanjärjestyksestä. Hän ei tuonutkaan rauhaa ja rakkautta maan päälle, vaan kuoli tavallisen rikollisen tavoin. Juudas ei enää ehtinyt kuulla tarinan myöhempiä vaiheita. Hän kuitenkin oli ensimmäinen ja vilpittömin kristitty, kun muut opetuslapset vasta hapuilivat tai kielsivät mestarinsa. Monet Jeesuksen vastahakoiset lausumat näyttävät tukevan Ozin tulkintaa: ”ota pois tämä malja” tai ”Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit”. Jeesuksen suuri show ei toteutunutkaan sillä tavoin kuin Juudas oli suunnitellut. Siihen tarvittiin myöhempiä toimia ja ihmeitä.
Siitä pitäen Juudas on väärämielisesti kantanut maailman suurimman petturin leimaa ja leimannut samalla kaikki juutalaiset. Hänet kuvataan aina vihattuna koukkunokkaisena konnana, pettureiden perikuvana. Ozin romaanin sivuhenkilö, aiemmin kuollut Shealtiel Arabanel yritti lähentyä arabeja ja kannatti sovinnossa jaettua valtiota, mutta niin sai hänkin eliniäkseen petturin leiman ja eli hylättynä erakkona loppuelämänsä. Tästä romaanin sanoma ponnahtaa keskelle tämänpäiväisiä ja uudelleen ajankohtaisia ristiriitoja. Sopu arabien ja juutalaisten välillä näyttää taas entistä mahdottomammalta, ja samalla kummankin osapuolen sisäiset kiistat syvenevät.
Näin romaani voi parhaimmillaan sohaista ajatuksia ja asetella sekä historialliset myytit että verekset väkivallan ilmentymät uudenlaiseen järjestykseen lukijan mielessä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja! Ikävä kyllä Jerusalemissa syntynyt Amos Oz ei ehtinyt eläessään saada ansaitsemaansa Nobel-palkintoa. Hän kuoli 79-vuotiaana 2018.
12.4. 2023