Luin muisteluita

Maahan tunnusteltiin hallitusta, mutta minä luin tiiviisti kirjani vedoksia ja laadin kuvatekstejä. Kirjasta uhkaa paisua paksu, mikä ei ole uutta.  Korjauksiin menee aikaa. Pihatöitäkin pitäisi aloitella. Samalla pöydän kulmalla odotti uusi kirja, Katri Helena laulaja, kirjoittanut Elina Hirvonen.

Viimein siihen illalla tartuin. Sain viipyä pitkästä aikaa sängyssä entisen puolisoni kanssa, tosin vain muistojensa parissa  ja myös omieni. Samoja aikoja osin muistelemme, mutta hyvin eri tunnelmissa.

Kirja on kohteensa subjektiivisesti puhelema teos, mutta elämäkerraksi rakennettu. Kirjoittaja Elina Hirvonen näkyy sijoittaneen aina väleihin ajankuvan katsauksia. Niitä ei kovin läheisesti nivota laulajan elämyksiin. Juttu kulkee notkeasti, onhan se kokeneen kirjailijan tekoa.

Tietysti teroitin silmäni niihin vaiheisiin, jotka parhaiten tunnen, eli yhteisiin vuosiimme. On myönnettävä, että yllätyin niiltä osin muistelmien sävystä. Se tuntuu varsin kielteiseltä, jopa katkeran aggressiiviselta. Tällaista en muista ennen Katrilta koskaan kuulleeni. Jäin ihmeissäni miettimään, mikä häneen nyt on mennyt. Miksi hän haluaa julkaista tällaisen syyteryöpyn kaksikymmentä vuotta eromme jälkeen, jonka hyvässä sovussa yhdessä päätimme.

Varmaan hänellä on omat syynsä. Mutta jos muistelija onkin halunnut julkisesti mustamaalata entisen miehensä, hänen olisi mielestäni sopinut pysytellä paremmin edes tosiasioiden tuntumassa. Pari oireellista esimerkkiä.

Kertoja toteaa, että en ollut hänen isänsä hautajaisissa. Tosiasiassa olin ja kannoin arkkuakin. Mitäpä siitä enää, mutta kirja vilisee samanlaisia muistivirheitä ja ohituksia. Amerikan kiertueellamme Washingtonin suurlähetystössä pidettiin suuri Sinuhe-elokuvanäytös, jossa esitelmöin Mika Waltarista. En puhunut Silanpäästä kuten kirjassa huitaistaan. Katri sekoittaa toiseen tilaisuuteen Lontoossa. Faktojen tarkistus ei ole kuulunut tekijäparin hyveisiin.

Kirjani Lavatähti ja kirjamies (2013) , jonka Katri kertoo polttaneensa, olisi ollut hyväksi avuksi. Se ei näemmä kuulu muistelmien lähdeluetteloon. Lehtihaastattelut on katsottu pätevämmiksi lähteiksi. Lisää huomattavasti myönteisempää vertailuaineistoa tarjoan omissa muistemissani loppukesästä, jos nyt puolisoni sitäkään vaivautuu vilkaisemaan.

Kun palasimme euriviisuista Irlannista, luin todella lentokoneessa Saarikosken Dubliniin liittyvää Kirjettä vaimolleni ja otin kai tuplawhiskyn. Lyhyellä lennnolla tuskin ehdin tulla humalaan, kuten kirjassa väitetään. Jos luin siitä otteita vierustoverille, tein sen ystävällisessä viihdyttämistarkoituksessa. Hän sanoo tempaisseensa kirjan käsistäni, mikä kuvaa hänen luonnettaan ja suhdettammekin.

Nämähän ovat triviaaleja seikkoja, ja kirjassa on paljon samantasoista pikku niuhotusta. Yhteen kohtaan haluan kuitenkin kiinnittää vakavampaa huomiota. Näin jo kaupan lööpistä, että olen viettänyt hääyöni vieraan naisen kanssa! Siinä meinasivat ostokset jäädä tekemättä.

Mitä siis on tapahtunut? Hauskoissa häissämme Kutsumuksessa Petoman-orkesteri lopetti tanssimusiikin melko aikaisin, siinä kymmenen maissa. Väki alkoi purkautua kotimatkoille. Oliko niin, että lähdin saattamaan tarjoiluapulaista tavaroineen autolleen ja jatkoin vanhaan kotiini Viehätykseen tarkistamaan, että vanhempieni, tätini ja lasteni majoitukset olivat kunnossa. Saatoin siinä jonkin tovin viiivähtää, kertailimme kai häiden kulkua ja kohokohtia. Hyvin ehdin vielä takaisin Kutsumukseen hääyötämme viettämään.

Tämän pohjalta morsiameni on päässään kehittänyt traagisen itkutarinan, jonka halusi nyt lanseerata kaikelle kansalle. Koko maa paperoitiin lööpeillä tästä törkeästä petoksestani, joka muuttuu ihmisten mielissä todella tapahtuneeksi. Loppuikäni saan sitä kantaa. Senkin kyllä kestän. Tänne vaan syyparka, täällä on entistäkin.

Morsian kertoo suostuneensa alun alkaen häihin epäröiden ja hampaitaan kiristellen, onnea näytellen. Yllä olevan kuvan perusteella hän ansaitsisi näyttelemisestä vähintään pääosa-Oscarin.

Lohtuna voin kiittää sallimusta siitä, että sain sentään kohdata kaksi avaramielistä ja syvästi ymmärtävää vaimoa, jotka murheekseni erkanivat tästä elämästä kohtuuttoman aikaisin.

29.4. 2023