Näissä porukoissa

Ihminen tarvitsee sosiaalista elämää. Pitkän hiljaisuuden jälkeen se tuntuu tosin pelottavalta. Kuinka solahdan taas joukkoon, vaikka kuinka tuttuun?

Eristyneisyys alkoi murtua jo maalla. Viime lauantaina osallistuin erikoisiin hautajaisiin, vaikka paikka oli tuttu. Erikoinen oli haudattavakin, pappimme ja ystävämme Ari Suutarla. Siunaus Hämeenkyrön kirkossa ja muistotilaisuus Nuuttilassa olivat päähenkilön näköiset. Hauskoja juttuja kuulimme Arin jälkeläisiltä ja ystäviltä hänen urhoollisen elämästään. Totesimme taas, että sokea näkee syvemmin kuin me näemme ja ymmärtää enemmän kuin me oivallamme.

Kun näimme koiran alttarilla, muistin Voitto Viron vakaumuksen, että hänen koiransa pääsee taivaaseen. Luultavasti Arilla oli sama usko, vaikka hän ei toisella puolella enää kai opaskoiraa tarvitsekaan. Istuin pappien ja teologien viisaassa pöydässä. Rovasti Hannu Lehtipuu, 92, kertoi kuinka oli saanut järkevän paperit ajokorttikokeessa.  Minua hän lohdutti todeten, että naisilta voi odottaa mitä tahansa.

Vapuksi ajoin tietysti Helsinkiin. En suinsurminkaan halunnut toistaa viime vapun erehdystä, jolloin kävelin ylipppilaslakki päässä suoraan rantanaapurin valvontakameraan. Siitä maksan vieläkin. Tauno kehotti varomaan edelleen kameroita, kaikenlaista hirveää voi jatkossakin paljastua.

Ullanlinnassa oli tavallista varttuneempaa ja fiksumpaa ohjelmaa, mikä kohotti meidän seniorien mielet. Taivas raikkaan pilvetön. Nautimme pitkästä aikaa lounasta Uunisaaressa hyvällä seurueella. Turkulaiset vieraamme tuntuivat nauttivan miljööstä. Alkoi tuntua siltä, että oikea vappu on palaamassa. Haikeina kohotimme maljamme Marjan muistolle, hän linturetkillään tämän paikan kekkkasikin.

Seuraava sakki oli koolla Pääesikunnassa. Maanpuolustuskurssimme 143 järjestää jatkuvasti uusia tapaamisia, ja nyt oli aihe tavallista painavampi. Kuulimme kuinka kansliapällikkö Esa Pulkkinen valisti, mitä kaikkea Nato meille ja hallinnollemme tuottaa ja mitä kaikkea se meiltä vaatii. Oltermannin Matti Alahuhdan johdolla tarkensimme lisää ajankohtaisia asioita. Tällaiset opetustilaisuudet syventävät sitä, mitä media on jo meille kertonut. Kuten Ullanlinnassa todettin, klassista maalausta ”Kullervon Natoon lähtö” katselemme nyt uusin velvoittunein silmin.

Paras tilaisuus oli silti eilen torstaina. Teimme luokkaretken Tuusulaan, me Norssin klassillinen ylioppilasluokka mallia 1963. Kuusikymmentä vuotta on siitä hurahtanut! Vielä meitä oli koolla puolentoista kymmentä virkeää veikkoa. Yllä valmistaudummea kirjoituksiin latinan piiskurin Tuomo Pekkasen johdolla, melkein kaikki kirjoittivat laudaturin.

Tarkastelimme kulttuurihistoriaa ja muistelimme omia kouluaikojamme. Juttelin veljille Ahosta, Pekka Halosesta, Eero Järnefeltistä ja jopa Sillanpäästä. Tuusulan taiteilijayhteisössäkin vaikutti kaksi vanhaa norssia, Jean Sibelius ja Eino Leino. Jotka tosin eivät oleet kovin sydämellisissä väleissä keskenään. Sibelius ei koskaan säveltänyt yhtään Leinon runoa.

Lounastimme Lottamuseossa eli entisessä Syvärannassa ja katselimme naisnäkökulmasta sodan ajan muistoja. Iltapäivä huipentui promoottorimme Jukkis Virran (vas.) Valkoisessa talossa, jota voi hyvin pitää Rantatien modernina taidegalleriana. Nautimme viiniä ja juustoa ja puhelimme. Alkoi tuntua siltä, että me elämme vielä ja saatamme, jos oikein villeiksi äidymme, kohdata uudelleen taas kolme vuoden kuluttua. Viisi veljeä on poistunut joukosta sitten viime näkemän, hiljaisen hetken vietimme.

Norssi on evästänyt meitä monilla kestävillä viisauksilla. Niinpä nytkin Harry ”Haba” Halén (kuvassa edessä keskellä) muistutti minua ystävällisesti roomalaisesta sananparresta: Bene vixit, qui bene latuit. Vapaasti suomentaen: Hyvin eli se, joka pysyi piilossa. Saatoin vain huokaista, että liian myöhään, hyvä veli, ei mahda enää mitään.

Vanhojen ja nykynorssien futismatsia katselin Sepiksellä siihen saakka, että nuoret meni 2-1 johtoon. Vauhdikasta peliä, mutta sitten alkoi kylmä hätistää ja luntakin ripotteli. Verestin muistoja, maalivahtina pelasin entisaikaan Johiksella. Jyki Malmio niitäkin aikoja muisteli Tuusulassa. Nyttemmin hävisin jo Lede Virranteelle rankkarikisan, ei ole enää entistä reaktioherkkyyttä.

Norssin päivänä 5.5. 2023