Olikin mainio tilaisuus Ikaalisten Omalla Tuvalla. Sellaisia enää harvemmin järjestetään. Kuohuviinit tarjoiltiin eteisaulassa, sitten lavastus salin pikkupöydissä: kussakin päreen päällä kivenmuhkura, olihan Kiven päivä. Siihen nojallaan yksi kirjoistani, joka pöydässä eri. Tyylikäs näkymä viritti heti parhaaseen vireeseen.
Ensin juhlittiin ja kiitettiin Ikaalisten pitkäaikaista kirjakauppiasta Satu Holmaa. Kolme vuosikymmentä hän jaksoi pitää liikettään vastapäätä poliisilaitosta. Jälkimmäiseen tuli minulla huomattavasti harvemmin asiaa, mutta molemmissa käynti tiesi rahanmenoa. Sadun liikkeessä vastineeksi sai sentään aina hyvää kirjallisuutta, poliisilta vain sakkolappuja. Iltamissa saatiin kahvia ja pullaakin.
Kirjakauppa on kylän sydän ja kynttilä. Kun Satu viimein lopetti kauppansa, menetys oli huomattava paitsi Ikaalisissa myös lähikunnissa. Hämeenkyrössä ei ole enää aikoihin ollut kirjakauppaa. Mihin menet, kirja-ala? Hyvät muistot meitä lämmittivät. Satu oli illaksi palannut eantiseen elementtiinsä ja tilannut laatikollisen kirjojani myytäväksi. Kuutisen meni kaupaksi, näillä main hyvä tulos. Turun kirjamessuilla myytiin yksi (1) kappale. Useita sentään signeerasin.
Luhistuneen Oman Tuvan aikanaan kunnostuttanut Matti Huusari avasi tilaisuuden ja antoi Antti Sorrille puheenvuoron. Antti on luonut mainion Puistofilosofia-tapahtuman, jossa parinakin päivänä istuskelin kuluneena kesänä. Kehuimme ensin kilpaa Antin kanssa Satua, ja sitten alkoi haastattelu. Antti teki hyviä kysymyksiä ja minäpoika vastailin minkä kykenin. Nopeasti eteni matinea, paljon aiheita ehdittiin ainakin sivuta. Yleisökin lämpeni kyselemään.
Oikein mukava istunto. Mietin että paksu muistelmajuntikkani on nyttemmin saanut myös kivoja kritiikkejä lähinnä verkossa. Timo Vihavaisen blogiarvio ja Marja Kronsin ja Markku Jokipiin analyysit Verkkouutisissa lämmittivät kovasti mieltäni. Lisäksi ovat silmiini tulleet Pekka Gestrinin laaja jutu Pirkanmaan lehdissä, Hannu Niklanderin kritiikki Savon Sanomissa ja muissa sekä yllättävin kaikista, vanha kiistakumppanin Eero Marttisen rehti arvio Kalevassa, joka ennen boikotoi kirjojani. Kyllä kirja näillä palautteilla jo hyvin etsii paikkaansa syksyn vuolaassa kirjavirrassa. Ja Helsingin kirjamessut ovat vielä edessä päin, samoin Tampereen ja Jyväskylän vastaavat.
Kun nyt tänne maakuntaan taas pitkästä aikaa ajelin, jäänkin loppuviikoksi olemaan. On kaikenlaista syystoimitettavaa. Sota jatkuu ja voimistuu Israelissa, Ukrainan vastahyökkäys etenee vitkalleen, kaasuputkea kolhitaan Iträmeressä ja tietoverkkoa katkotaan ties missä. Maailma alkaa olla pahimmalla mallillaan. Mutta kun katson ikkunasta pellolle, jota sade hiljalleen roimii ja tuuli nousee, täällä on niin kuolleen hiljaista ja rauhallista, että on vaikea kuvitella mitään rähinää missään käytävänkään. Onneksi.
Kammiostaan korkeasta/ Katselee hän mailman piirii, / Taisteloa allans monta; / Havu-oksan rauhan-viiri /Päällänsä liepoittaa.
Aleksis Kiven päivänä 2023