Rooma on taas Europan hermokeskus. Kuumat mestaruuskisat näyttävät Italian mahdin yleisurheilussa. Yhtenä syynä tietysti, että ovat kotikentällä tottuneita helteeseen. On varmasti muutakin. Vanhat maailmanvaltiaat nostavat gladiaattorikisat uuteen loistoon. Forza Italia on muutakin kuin iskulause.

Sama pätee politiikassa. Giorgia Melonin puolueen voitto järkähdyttää koko eteläistä maanosaa, koska se on uusi voima ja vielä arvaamaton. Ei ihme, että politiikan tuoreinta filmitähteä kosiskellaan eri tahoilta. Vaaleat valovomaiset naiset nousevat johtoon kaikkialla, niin Italiassa, Ranskassa kuin itsessään unionin EPP:ssä. Vain meillä on vasemmistossa yhtä vahva tummempi tähti, joka vetäisi vähäverisen puolueensa kirkkaaseen nousuun.

Laitaoikealla juhlitaan muualla kuin Suomessa, mutta ei Keski-Euroopassakaan niin voimallisesi kuin pelättiin. Kaikki sujuu sittenkin maltillisesti ja pelisääntöjen mukaisesti. Eurooppa ei ole mikään ruutitynnyri, keskiryhmät hallitsevat. Laidat kuihtuvat vallan puutteeseen. Täällä on mukava elää, vanhanaikainen demokratia pelaa. Vaaleja ei pahemmin häirittykään.

Suomesta on yleisurheilussa tullut viidensien sijojen suurvalta. Naiset ovat saavuttaneet jo useita viidensiä pistesijoja, ja niitä juhlitaan kuin mitaleita. Hienoja saavutuksia kaikki tietenkin. Ella Junnila oli jo aika lähellä mitalia, vahinko vain että Pariisin kisoissa tulee vastaan vielä sutjakampia heinäsirkkoja. Naisista suurin toivo hyppää illalla seivästä ja toivottavasti rikkoo viidensien sijojen taikapiirin. On siinä akillesvaivaisella Vilma Murrolla paineita kerrakseen.

Tässä sitä taas ollaan, tuijottamassa televisiota keskellä kauneinta kesää. Puolimaratonejakin piti katsella ihan Rooman uljaiden  näkymien vuoksi. Tuolla viimeksi vaelsin seitsemän vuotta sitten, kun tutkin Eino Leinon vaiheita ikuisessa kaupungissa. Seuraavaksi sukellan Roomaan sen oman suuren runoilijan seuraan, mutta siitä tuonnempana. Kivasti kisat virittelevät näitä antiikkisia tunnelmia. Rooman valtakunnassa sodittiin, politikoitiin, juoniteltiin verisesti ja urheiltiin, mutta myös runoiltiin, nautiskeltiin ja ennen pitkää veltostuttiin. Valtakunta tukehtui omaan mahtavuuteensa.

EM-kisojen järjestelyissä on huvittavaa sekoilua ja sopivasti draamaa, joita meidän mainiot selostajamme hyvähermoisesti tulkitsevat. Kimmo Porttilan teräksinen selostusääni ja Tuomas Rajan rajattoman myötämieliset kommentit pitävät meidät hyvin tilanteiden tasalla. Ihmeen heikolta vaikuttaa meillä sen sijaan urheilulääketieteen taso: Roomaan on lähetetty toinen toistaan vaivaisempia ja valmiiksi loukkaantuneita urheilijoita. Monet ovat allapäin jo astuessaan areenalle. Mistä lisää rähinää rintoihin?

Mutta katsellaan nyt edelleen, ja hitto soikoon: siellä odottavat jo jalkapallokisat ja lopulta olympialaiset. Ei näy loppua urheilukisojen tuijottelulle. Tähänkö kaunis kesä hupenee? On kehitettävä itse lisää ulkoilullisia toimintoja, muuten ei kestä. Uin, pyöräilen ja soudan, ihan vaan harrastusmielessä. Mutta ensin naisten seiväs ja miesten keihäs, mitalit kimmeltävät, ei auta mikään.

10.6.2024