Myrsky pauhaa, lunta putoaa, räntää vihmoo, pellit kolisee teillä, kaapelit katkeilee merellä, sähköt pimenee, ohjuksia lentelee lähitaivaalla. Muuten on mukavaa, kynttilä palaa, transistoriradio puhelee ja varmuusvarasto kasvaa kaapissa. Mikäs tässä pahempia kriisejä odotellessa. Kunhan vielä Huuhkajien peli lähtisi keväällä kulkemaan ja köpelösti potkitulle Markku Kanervalle löydettäisiin joku ihmevelho seuraajaksi.
On sentään kirjoja, telkkari toimii, mutta kohta ei nähdä edes lastenkirjailija Magdalena Haita kauniit killuttimet korvissa linnan juhlissa. Kunhan puoli miljoonaa persujen äänestäjää saadaan hiljennetyksi tai poistetuksi maasta, edistynyt woke-väki voi taas juhlia itsenäisyyttä.
Vielä pääsee liikkumaan kaupungille. Teatterista voisi etsiä virkistystä ennen kuin leikkaukset hiljentävät nekin. Mitä näyttää pääkaupungin suuri teatteri: Lapin sotaa! Mieli ei paljon kohene siitä, että Lempi-niminen nainen katoaa eikä häntä nähdä edes näyttämöllä. Lopussa ilmenee, että hänet on kaltattu kauhealla tavalla. Itse sota vaiheineen katoaa vihlovan lähisuhdetragedian taustalle. Ei tule paljon lohtua tästäkään.
Minna Rytisalon romaaniin perustuva Lempi on totta puhuen väliaikaan saakka tarkkaa ja luistavaa ihmiskuvausta ja putoaa raiteilta vasta loppupuolella. Ohenevat juonenpätkät kuljettavat tapauksia pikavauhtia ratkaisuihin. Romaanissa asiat varmaan perustellaan paremmin. Hyvät näyttelijät kannattelevat silti kohtaloitaan synkissä kehyksissä. Mutta tarvitsemmeko tällaista juuri nyt, kun vallitseva todellisuus ylittää karmeudessaan kaikki muistot ja kuvitelmat.
Pitäisikö vain pysytellä hyvän kotini mukavassa lukutuolissa. Paitsi että lisää kauhua tarjoilee Max Seeckin jännäri Merkitty, syksyn luetuin kirja. Vaatii huippuunsa viritettyä mielikuvitusta punoa näin pirullisen monisäikeinen juoni, jolla kehittää jäätävä rinki lukijan eli kuuntelijan persumuken alle. Tämä on eräänlaista älyllisen sadismin kilpavarustelua, jossa monet kansainvälisetkin esikuvat kalpenevat. Seuraan mielenkiinnolla mutta en mielelläni.
Huomattavasti lempeämmin kohtelee lukijaa dekkarikuningatar Outi Pakkanen uusimmassa kirjassaan Kylmä talo. Mitään rikostakaan ei tapahdu pitkän aikaan. Sitä tarkemmin tutustumme Lauttasaareen ja sen moninaisiin asunto-oloihin ja naapurusten ongelmiin. Minun teki heti mieli lähteä lenkille onnellisten saareen ja poiketa kirjassa kuvattuun kuppilaan. Pakkanen on aina elementissään Helsingin kuvaajana, ja lähelle sitä yltää nyt myös Seeck, jonka kirja liikuskelee täällä tutuilla Sepänpuiston kulmilla. Lisäksi lapsuuteni Katajanokka on paljon esillä. Paikalliskuvaajina molemmat tekijät antavat parastaan, vaikka edustavat muuten äärimmäisiä laitoja ihmiskuvissaan.
Mutta nämähän ovat vain pakoa ajan suurista ongelmista. Eikä niitä ratko edes Nina Honkasen uskalias kurkotus romaanissaan Rakkaani, Vladimir. Siinä sivuhenkilöt anastavat paljon tilaa ja itse suuri judoka Vladimir Putin jää sittenkin aika tuntemattomaksi, mikä hän tietysti onkin. Kuka koskaan pystyy hänestä luonnekuvan tekemään? Ehkä kamppailen vielä hiukan pitkästyttävän kirjan loppuun, mutta toistaiseksi Helena Ruuskan pisteliäs arvio Hesarissa tuntuu ainakin paikoin osuvalta.
Ei siis vapauttavaa iloa näistäkään. Kiitos kuitenkin vangitsevista hetkistä. Ja yllättäen telkkarista näkemäni elokuva Huijarisaarnaaja (Elmar Gantry) vuodelta 1960 tuntuu iskevän parhaiten juuri nyt elettävään aikaan! Burt Lancasterin muhkeasti esittämä huijari ja kansanvillitsijä antaa komeasti taustaa Donald Trumpin vaalikampanjalle. Ikiaikaiset amerikkalaiset ilmiöt, uskonnon ja rahan, paheen ja moraalin yhteenliittymät saavat siinä edelleen kestävän, tuskin edes kovin karrikoidun kuvauksen. Vetävä elokuva piti hyvin neljättä tuntia valveilla.
Hämeenkyrössä olisi Kyrön Joulun julkaisutilaisus kirjoittajille, mutta kuka lähtisi näillä keleillä maantielle? Soitin serkulleni, joka oli kaatunut liukkailla ja makaa sairaalassa jalka kipsissä. Varoittava tapaus. Parasta tosiaan pysyä paksuseinäisen kerrostalon lämpimissä huoneissa. Näin marraskuun hujahtaa vaivattomasti loppuun ja joulun kilkkuvat melskeet odottavat.
23.11.2024