Pandoran ilot ja vitsaukset

Kun Hesari listasi Alman esityksen Pandora – opening poikkeuksellisten teattteritapausten kärkeen, olihan se nähtävä. Sisarensa tosin varoitti, etten kuulu kohderyhmään enkä luultavasti ymmärrä esityksestä mitään. No hei hei, kyllähän minäkin noita antiikin myyttejä nyt jonkin verran tunnen. Siis reippain mielin Hämeenkyröstä kohti Turkua!

Siellä seisoskelimme Manilla-tehtaan pihassa odottamassa esityksen alkua. Meitä oli kaksi miespuolista, Myllymäki ja minä, kaikki muut naisia. Arvelimme ettemme ihan keskeistä kohderyhmää taida ollakaan. Mutta rohkeasti sisään rappusia pitkin vanhan tehtaan ylisille. Ohjeita noudatettiin: kengät pois ja istumaan lattiatyynyille tai tuoleille.

Olihan tämä nyt sanoisin uudistunutta Almaa. Hän on tehnyt ennen tuskaisia vääntöjä kunnioitettavan vaikeista aiheista tai osin arvoituksellisia nukketeatteri-esityksiä. Nyt kun Pandoran lipas aukeni, esitykseen valahtikin yllättävän valoisa tunnelma. Naisen yksinäinen leikki pääsi valloilleen. Suorastaan jumalten juhlat pantiin pystyyn, vaikkei jumalia paikalla ollutkaan. Yleisölle tarjoiltiin kuohuviiniä ja viinirypäleitä. Aika harvinaista herkkua teatterissa.

Alma heilui yhtä mittaa puolitoista tuntia lavalla ja otti sentään välillä nokoset sohvalla. Pienen levon hän tässä ansaitsikin. Nautimme sillä aikaa viinirypäleitä, kunnes näyttelijä virkosi meitä viihdyttämään. Ohjaus ja ”kanssa-ajattelu” on Anu Almagran ja tuotanto Tehdasteatterin, mukana toistakymmentä taiteilijaa taustahommissa. Yleisöä mahtuu huoneeseen intiimin pieni ryhmä kerrallaan.

Ikiaikainen nainen esitteli lisää lippaasta löytyviä vitsauksia ja kriisejä mutta enemmän sittenkin toivon symboleita. Hesiodotosta oli tutkittu, mutta antiikkiin ei jääty kiinni – ilmavasti monologi liehui vaihtuviin näkökulmiin. Uteliaan naisen kosto ihmiskunnalle ammensi viitteellisesti aineksia ympäröivästä todellisuudesta, mutta ei tarjonnut ratkaisuja – paitsi kevyitä ilon ja toivon pilkahduksia. Alma tulkitsee tuntojaan kuvina esineteatterin ja fyysisen ilmaisun avulla, paljon näyttelijä ährää pukujen ja verhojen ja kaikenlaisen rekvisiitan kanssa. Kaikilla lienee osansa sanoman rakennelmassa, tekstiä on niukemmin.

Mieleni tuli hyväksi siitä, että Alma näin vapaasti rohkenee kulkea omaa tietään ja toteuttaa ideoitaan. Joskus olen toivonut, että hän tekisi vaihteeksi ”oikeaa” teatteria, mutta nämä kekseliäät kuvaelmat ovat hänen lajinsa. Niilläkin voi sanoa jotain sekä menneestä maailmasta, ikuisista myyteistä että ajasta, jossa elämme. Jatkakoon siis valitsemallaan tiellä.

Minä jatkoin Helsinkiin pimenevässä illassa pitkin nelikaistaista moottoritietä, jolla kyllä kelpaa huristella. Mutta annas jos käännyt huoltikselta vahingossa väärään suuntaan – niinkin kerran tapahtui – saat ajella kauan ennen kuin taas tulee tilaisuus kääntyä takaisin aiottuun suuntaan. Mutta nyt posotin kuivassa suojasäässä suoraan perille tyytyväisenä koko kiertomatkaani, johon ennen tätä teatterihuipennusta mahtui lounas Tampereella, sauna Viehätyksessä, juhlat Kylpylässä sekä kaksi mykistävää kuolinuutista kuten viimeksi kerroin: hienot ystävät Helmi ja Leena in memoriam.

27.1.2025