Oikeastaan ihmettelen, mihin tarvitaan kemiallisia huumeita. Kun näinä sinitaivaisina kevätpäivinä kuljeskelen tuolla rannoilla ja katselen järvelle ja kuuntelen lintujen konserttia, olen aivan huumeessa. Mitään muuta mielialan kohotusta en kaipaa. Mutta hyvin moni kaipaa.

Tietysti on erilaisia päiviä ja toisenlaisia elämäntilanteita. Aina ei luonto puhuttele. Minäkin uppoudun koneeni ääreen joskus niin että pihapiirin tapahtumat katoavat näkyvistä kokonaan. Miten kerrotaan Waltarista: hän havahtui kesämökillä monen viikon kirjoitustyöstä ja kysyi hölmistyneenä: ”Onko tuo puu aina ollut tuossa?”

Nyt kuitenkin juhlin täällä maalla täysin rinnoin ja sydämin. Katiskasta polskahti ensiyrittämällä kolme vantteraa haukea, ja tänään tuli kaksi lisää. Kalakeittoa on kattila täynnä ja monta potraa poikaa pakkasessa odottamassa spelttikäsittelyä. Ravintotilanne on moneksi päiväksi varmistettu.

Torilta ostin soman linnunpöntön, jossa on samalla talviruokintamahdollisuus. Taiteilin sen koivun runkoon, josta viime kesänä hajosi vanha pönttö. Kohta voi alkaa jokakeväinen taistelu: ensin tintit kokeilevat innoissaan pesää, kunnes herra kirjosieppo saapuu pitkän matkan vaellettuaan ja ajaa asukkaat tylysti tiehensä. Siinä se nyt on, katsotaan kuinka uusi pönttö kelpaa.

Poikkesin torilta Seurahuoneelle, missä ikäiseni äijät turisevat leppoisasti ja on siellä jokunen viehko nainenkin joukossa. Sieltä tarttui kainaloon Ahti Lindbergin antama kirjanen Runon pyörteitä Lussissa, jota lupasin rauhassa tutkiskella. Kyröskosken kuohuista siinä runoillaan ja muistoja menneiltä ajoilta pudotellaan. Ei hullumpi saalis torireissulta: linnunpönttö ja runokirja.

Tuli tieto, että Ilves johtaa 6-0 Tapparaa vastaan! Poikani on katsomassa matsia Nokia-areenalla ja varmasti riemuitsee. Vai meneekö liian ylivoimaiseksi, jännitys katoaa. Nyt on Tampereella taas derbyjen juhlaa, mitäs sitten kun päästään loppuotteluihin. Vieläkö ne aikoo sitä paitsi pyörittää MM-kisojakin likipitäen kesähelteellä?

isin tänne mielelläni pitemmäksi aikaa, mutta aina on tapahtumia ja sitoumuksia stadissa, sinne on kirmattava. Oikeastaan piti lähteä Lontooseen, mutta onneksi tuli esteitä. Ei voi tähän aikaan karkailla kauniista kotimaasta ilman painavaa syytä. Jossain päin maailmaa soditaan, mutta täällä elämme kuin herran kukkarossa. Edes tyhmistyvä tv-viihde ei häiritse, kun sitä ei katsele.

Vähän kyllä häiritsi näkemäni väläys, missä kovan viikon iltana naurettiin vedet silmissä drooneille ja kaikelle mikä niihin liittyy. Ukrainassa ne eivät paljon naurata, eivät Iranissakaan. Kelpaa meidän täällä kelliä, kun paha maailma vain sen verran hipaisee, että siitä saa irvokasta huumoriohjelmaa väännetyksi. Homous on näköjään toinen suuri ilon aihe ja kurjistuva talous yllättäen kolmas.

Ensimmäisen kerran lämmitin rantasaunan lauantaina. Autuuden huippu, vaikka hyiseen järveen en pulahtanutkaan Siinä vilvoitellessani ja kylmää olutta kulautellessani mietin, olemmeko todella ansainneet tämän kaiken. Olemmeko jotenkin anastaneet asemamme maailman onnellisimpana kansana? Olenko minä tehnyt jotakin, minkä vuoksi voin vapaasti iloita ja ylistää yhteistä luomakuntaa suloisessa Suomenmaassa. Ehkä se on vain ylimääräistä bonusta, sattumalta saatua. Nautitaan siitä silti. Ei missään voi niin riemuita kuin Suomessa vain voipi.

19.4.2026