Kesän teatterikausi alkaa aina Tampereen Komediateatterista. Siellä näkee puolet kaupungin näyttelijöistä, osan näyttämöllä ja suuremman osan katsomossa. Pitkän talven jälkeen on ilo tavata monia tuttuja. Mailan kanssa vahvistimme itseämme ensin Tammerin terassilla ja porhalsimme sitten Juhlatalon pihaan.  Sade sopivasti pidätteli ja aurinko pilkisteli.

En ole yleensä kovin ihastunut mekaanisiin farsseihin, mutta jostakin syystä tämä brittikonkarin Robin Hawdonin kirjoittama Täydelliset häät (Perfect Wedding)  ilahdutti ihan oikeasti tamperelaisvoimin esitettynä. Se on erittäin taidokkaasti rakennettu hulluttelu, jossa logiikka kestää poskettomissakin käänteissä. Ja lopputulos on onnellinen. Siitä tulee hyvälle tuulelle.

Komediateatterilla ja kaimallani Panu Raipialla on jo rautainen rutiini tällaisen ilonpidon hoitelussa. He kokoavat hyvän ryhmän, tempaavat mukaan jonkun nimekkään vierailijan, panevat vauhtia esitykseen – ja se on siinä. Yleisö elää hyvin mukana.

Ihailen näyttelijöitä, jotka hallitsevat asiansa kevyen näköisesti, vaikka tehtävä ei ole helppo. Farssi on oma lajinsa, johon täytyy suostua ja unohtaa luonnekomedian vaatimukset. Meno ei saa kuitenkaan kiihtyä liian hillittömäksi ja tapahtumissa täytyy olla jokin uskottavuus. Liian ilmeiseksi tarjoiltu hösellys ei naurata, mutta tämä ryhmä osaa taittaa ja ladata huippukohdat. Raipia ei päästä ohjaksia höltymään.

Kohtalokkaana häävieraana Pia Pilz näyttää ainakin minulle uuden puolen taidoistaan: hän on myös notkea ja nokkela komedienne tehtyään aiemmin suuria laulurooleja musikaaleissa. Sulhanen ja bestman, Jere Riihinen ja Aku Sajakorpi, huolehtivat kyydistä, parinvaihdoista ja yleisestä sekoilusta sekuntien tarkkuudella. Idalilja Raipian havaitaan morsiankandidaattina kehittyneen oikeaksi näyttelijäksi, ja Sinikka Salminen hölmöilee siivoojana jo yliampumisen rajoilla, mutta täydestä menee.

Onkohan Hawdon varannut tarkoituksella paraatiroolin morsiamen äidille, johon on saatu suorittajaksi itse Satu Silvo. Vahinko vain, että puolivälissä lupaavasti näyttämölle rynnistävä tähti saa liian vähän tilaa ja kohtauksia. Jospa mamman mahtia on vähän kavennettu? Silvo selvittää joka tapauksessa suvereenisti sen, mitä roolissa on tehtävissä. Hänen hääasunsa, Kaisa Savolaisen suunnittelema,  on ainakin upea.

Kyllä hujahti parituntinen nopeasti näiden seurassa. Joskus on rentouttavaa vain nauraa ja vapautua talven paineista ja kevään koettelemuksista. Syksyllä on taas tarjolla vakavaa draamaa kylliksi. Sitä ennen ajattelin katsastaa vähän muita kesäteattereita, kun siellä on pari omaakin lehmää ojassa, niin Hämeenkyrössä kuin Vaalassa. Juhlatalon pihassa daamit riehaantuivat jo suunnittelemaan ryhmäretkeä Vaalaan katsomaan Isa Aspista kertovaa oopperaa Runon lintu ja liekki. Ensi-ilta on 17.7.  Tervemenoa vaan, jos kantti kestää siihen saakka.  Soittakaa Tarja Kinnuselle 050 5460026 niin asia alkaa rullata.

7.6.2026