Vanhan Kirjallisuuden Päivillä puhuttiin tänä kesänä tunteista. Haluttiin valaa kuulijoihin iloa ja onnea ja hyvää mieltä kaikkien kielteisten uutisten lomaan. Mukavaltahan se tuntui. Kevein mielin vaelsin kirjapöytien äärelle.
Mutta kirjallisuuden tuottamat tunneaallot ovat huomattavasti loivempia, kun vertaamme niitä kansanjuhlaan nimeltä jalkapallon MM-kisat. Siellä vasta myrskyää, tulvii, kuohuu ja kärsimyskin murskaa välillä kiihkeiden kannattajien sydämet. Kyynelkanavat aukeavat, onni ja raivo vaihtelevat. Tarttuvampaa tunteiden hyökyä löytyy korkeintaan jostain uhkonlahkon kokouksista.
Katselen jalkapalloa aina, kun on mahdollisuus. Se on kaunis arkkitehtoninen urheilumuoto, monipuolinen ja elastinen, yllättävä ja sähäkkä. Vain pakolliset rikkeet, loukkaantumiset ja VAR-katkot, nyt uutena jopa huikkatauot uhkaavat pilata pelit. Esteet on vain kestettävä ja keskityttävä yhä uudelleen toistuviin huippuhetkiin. Ja sitten on vielä MTV:n ja elisan typerä riita, joka tosin säästää osaltani vähän liikaa katseluaikaa.
Vammalan kirjallisuuspäivillä lämpöisiä tunneliikahduksia tuottavat parhaiten vanhojen tuttujen tapaamiset. Vielä liikkuu kirjaveteraaneja pöytien äärellä. Vielä joku läimäyttää harteille ja lausuu jonkun kannustavan sanan tuotannostani. Hyviä lyhyitä keskusteluja on mahdollista käydä välittömään tyyliin. Kanttiinit toimivat ja aurinko paistaa. Antikvaariset laatikot houkuttelevat.
Nyt signeerasin uutta Sinuhen syntyä SKS:n osastolla, ja sinnekin kertyi muutamia ansioituneita lukijoita. Juhani Niemi on viimeisiä opiskelukavereita, joita näissä kekkereissä enää tapaa. Tuottelias on hänkin, kokoaa paraillaan Juhani Ahon seuran historiikkia. Iisalmen seminaareissa kävin minäkin kolmesti, Juhani oli ne kirjaan kirjannut. Kovaa kaartia siellä oli viime vuosituhannella Väinö Kaukosesta ja Kai Laitisesta alkaen Jyrki Nummeen, joka johtaa päiviä vieläkin.
Muistelimme samalla äskettäin kuollut professori Yrjö Varpiota, joka oli kummankin esimiehenä takavuosina Tampereen yliopistossa. Asiallinen tutkija, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen, kuten Juhani on nekrologissaan (HS ja Väinö Linnan seuran sivut) todennut. Varpion kanssa toimin myös Pentinkulman päivillä Urjalassa monena kesänä, muun muassa esikoiskirjailijatapaamista vetämässä. Pirkkalaiskirjailijoissa hän oli kantavia voimia ja kunniajäsenkin.
Hämeenkyrössäkin Varpio kävi, johti Taideaineiden laitoksen retkuetta, osallistui seminaareihin ja katsoi ainakin kerran Myllykolun näytelmän. Juhanin kanssa olimme kumpikin ottaneet esiin Yrjön muistelmat ja kerranneet hänen vaiheitaan. Esimerkillisen aktiivinen ja tunnollinen professori hän oli, hoiti kansainmvälisiä suhteita varsinkin Saksan ja Baltian suuntiin. Väinö Linna oli hänen johtotähtensä ja tamperelaiskirjallisuus laajemmin.
Tuntuu hiukan haikealta, kun hän ei ole enää arvioimassa minunkaan uusia kirjojani. Kun kirjoitin Tampereen teattereiden historioita, Yrjö istui toimitusneuvoston puheenjohtajana, luki tekstit tarkkaan ja antoi hyviä kriittisiä kommenttejaan. Joskus lennähti kirjelappu jotakin myöhemmästä tuotteesta.
Nyt tämä lipsahti muisteluksia, vaikka piti puhua tunteista, kirjoista ja jalkapallosta. Niissä riittää vielä puhumista kesän mittaan. Kohta on Myllykolussa uuden näytelmän kantaesitys, Enkelten suojatit. Sitä ennen suuntaan sinne Vaalaan ohjaamaan Isa Aspista kertovaa oopperaa. Draamallista harrastusta riittää, mutta kirjojakin on pinossa odottamassa. Pari kolme hankin lisää Vammalasta, vaikka päätin pidättyä lisäkirjoista.
Ja sitten vahtii pöydän kulmalla tuo vaativa tuttava, runoilija Publius Ovidius Naso, ja ihmettelee enkö jo jatka hänen elämänsä kuvausta. Kyllä kyllä, se on toiseen kertaan menossa, juuri pääsin sivulle 178. Kyllä se siitä hioutuu, kunhan saan nämä muut hommat hoidetuksi. Ja sitten on tietysti pitkäjönteisiä suunnitelma odottamassa osaansa.
Joku ystävällinen kirjamies tiedusteli Vammalassa, kuinka ehdin tehdä niin paljon töitä ja kirjoja. Ei siinä muuta ole kuin että joka aamu on neljä puhdasta tuntia, jotka voi täyttää puoleen päivään mennessä ja sitten vetäytyä lounaalle. Kyllä siinä väkisin jotakin syntyy.
27.6.2026