Niin päättyi osaltani kesän vilkas teatterikausi. Vaalassa ovat valmiit jatkamaan Isa Aspista kertovaa oopperaa ensi kesänäkin, nin hyvä oli menestys ja kysyntä jatkuu. Myllykolussa päästiin lepoon ja voitolliseen tulokseen, ja uusia suunnitelmia on kypsymässä. Mitä kaikkea vielä keksivät. Kunhan ei ruveta ihan liikaa riehumaan, mihin Katariina Pylsyn vetämällä huippuaktiivisella talkooryhmällä on sinänsä kiitettävä taipumus.
Enkelten suojateista jää hyvä muisto, sentään yli tuhannen katsojan päästiin. Eräs asiantuntija sanoi lukeneensa nämä Sillanpään novellit keväällä ja ihmettelleensä, että täytyy olla aika fakiiri, joka niistä näytelmän tekee. No näytelmä vain syntyi Hanna Rajakosken ohjauksena ja Johannes Rautjoen sävelin sekä muiden mukana olleiden pyyteettömin ponnistuksin. Oli ilo tehdä Sillanpän hienoa novellistiikkaa edes hiukan laajemmin tunnetuksi. Kuvassa koko sakki, keskusparina Sella Gren ja Luukas Tammisalo.
Syyskausi alkoi Tampereella lauantaina. Komediateatteri on kahmaissut vanhan kunnianarvoisen elokuvateatteri Tuulensuun omaan käyttöönsä. Välivuosien jälkeen on syntynyt sangen upea, jopa kansainväliset mitat täyttävä Palatsi-teatteri. Siellä parvekkeella pöydän äärellä seurasimme Mailan kanssa avausesitystä Tootsie. Panu Raipian ohjaamana se on lajissaan varsin laadukas.
Ihailin erityisesti Antti LJ Pääkkösen suoritusta vaikeassa pöäroolissa. Hän lähtee aika lailla toiseen suuntaan kuin Dustin Hoffman tunnetussa loistoroolissaan ja pysyy vakuuttavasti omalla linjallaan. Tässä rakentuu ruikuttavan miesnäyttelijän kehitys tuntevaksi ihmiseksi sukupuolenvaihdoksen ja kypsän naisen nahkoihin pyrähdyksen kautta. Tässä naisen vaatteisiin sukeltaminen palvelee vähän syvempää tarkoitusta kuin vain tavanomaista naureskelua. Olihan siellä muitakin taitajia, meidänkin tuttu Maija Siljanderimme selviää hienosti kiihkeässä Sandyn roolissa.
Sain Mailan siivellä seurata taiteilijakunnan skoolauksia ja puheenvuoroja ensi-illan jälkeen ja tuntuipa siellä tunnelma olevan aika lähellä Palatsin kattoa. Komediateatteri on nyt Tampereen suurin teatteri. Sen toimitusjohtaja Teemu Ojala (kuvassa keskellä, Aku Sajakorpi ja Panu Raipia virellään) on entinen oppilaani Draamalta, joten uskon hänen klaaraavan kunnialla lisääntyvän työmääränsä.
Tappiotilille on merkittävä se, etten sitten ehtinyt juuri muita teattereita katsomaankaan, vaikka aikomus oli. Kohta hykkäävät uudet ensi-illat. Yritän pysyä edes valikoidusti mukana niin täällä Tampereella kuin Helsingissä. On varsinkin yksi, jota odotan: Markus Nummen Käräjät-romaanin juhladramatisointia 125 täyttävän Tampereen Työväen Teatterin suurelle näyttämölle.
24.8.2026