Yksi syksyn odotetuimmista näytelmistä on nähty. Vanha kunnianarvoisa Tampereen Työväen Teatteri täyttää 125 vuotta. Muistan 100-vuotisjuhlat kuin eilisen päivän, silloin valmistui kolmiosainen teatterin historia, jota hiki otsalla olin kirjoittanut. Mutta hienot olivat nämäkin juhlat ja vakavan vaikuttava juhlaesitys, Sirkku Peltolan sovittama ja ohjaama ja Markus Nummen romaaniin perustuva Käräjät.
Kuulin yleisön joukossa oudosteluja: miksi tällainen aihe juhliin? Suuri aborttieepos Pohjanmaalta. Teatterin vt. johtaja Hanna Suutela nivoi sen avauspuheessaan hienosti historiaan ja Minna Canthin Anna Liisaan, josta koko TTT vuonna 1901 aloitettiin. Teemallinen yhteys todella löytyy, nuoren tytön ahdinko, joka tässä uudessa esityksessä moninkertaistuu. Eikä ongelmaa ole ratkaistu vieläkään.
Nummen suurromaani Käräjät on vaikea dramatisoitava, pitkä kaari, laaja henkilögallera, sirpaleinen rakenne, näkökulmia vaihteleva kerronta. Alussa Peltolan ohjaus tuottaakin vaikeuksia. Seuraaminen ei ole ihan helppoa varsinkaan, jos ei tunne alkuteosta. Aavalla näyttämöllä juostaan, huhdotaan ja huudetaan, kaikesta ei saa selvää. Vähitellen ote kiinteytyy.
Ongelmana pidin keskushenkilön Vilja-tädin tulkintaa. Romaanissa hän on eleetön sulkeutunut näkijä, näyttämöllä hösöttävä hysteerikko. Sari Mällinen ei tyyppinä vastaa odotuksia, vaikka kypsyy loppua kohti lopettaessaan hulluutensa. Muita henkilöitä esittävät eri näyttelijät, toiset useita rooleja, aina ei heti huomaa kenestä on kysymys. Romaanissa kertojana tavallaan toimiva tutkija Juho Iivonen (Verneri Lilja) ei saa esityksessä kokoavaa otetta, ja hänen omat perheongelmansakin ohitetaan vaisusti.
Mitähän tätä tulee, mietimme väliajalla. TTT tarjosi alkumaljojen lisäksi pöytiin hienosti kahvit ja paakelsit, jotka nekin oli muotoiltu näytelmään liittyen appelsiinien muotoon. Anteliaat juhlat, hyvin mietityt, kiitos niistä.
Onneksi esitys alkoi ryhdistyä toisella puoliskolla. Itse käräjissä oli jo selkeämpiä jännitteitä. Tosin pohjalaisissa käräjissä tuskin huseerataan ja huudellaan niin vapaasti kuin nyt näyttämöllä tapahtui. Mutta toimintaa syntyi ja pientä trillerinkin tuntua. Koko esityksen rakenne muistuttaa passiota, kollektiivista kärsimysnäytelmää, jonka lomaan mahtuu vain tuikahduksina eläviä luonnekuvia. Useimpiin henkilöihin ei ehdi kunnolla tutustua. Joitain aiheita kuten urheilua ja sotaa vain hipaistaan.
Romaanin ydinkohtaus, päähenkilön karmea joukkoraiskaus, on toteutettu niin viitteellisen tyylikkäästi, että seuralaiseni, kokenut teatteriohjaaja, ei edes tajunnut mitä oikein tapahtui. Seuraukset tulevat kyllä selviksi ja tragedia saa viimein voimakkaan takavalon. Näytelmän paha mies Vuori, ”repalekorva” (Samuli Muje) päästetään liian helpolla. Uljaat hahmot piirtävät inhimillisistä ”syyllisistä” Hannasta ja Karoliinasta Emmi Kaislakari ja Petra Karjalainen. Nuori Vilja (Anne-Mari Alaspää) riipaisee.
Antiikin tragediaa muistuttava yhteiskokemus luisuu kohti loppuhyvitystä, jossa heittäydytään rohkeasti lähes pateettisen puolelle. Katharsis vaikuttaa, huomasin aidosti liikuttuvani. Ei enää ihan yleistä teatterissa. Joku voii kyllä torjua tunteiden tarjoilun.
Synkeän aiheen valinta juhlanäytelmäksi on varmaan tajuttu teatterissa riskiksi. Tätä tuskin kannattaa myydä pikkujouluihin. Tai miksikä ei juuri tätä! Teema sinänsä, seksuaalinen ahdistelu on jatkuvasti ajankohtainen, jälleen esillä tv-uutisissa ja oikeussalissa. Eikä aborttikaan ole menettänyt poliittista polttovoimaansa, kuten Yhdysvalloissa ja muualla huomataan.
Joten onneksi olkoon, vanha kunnon TTT ! Ei se nytkään päästä katsojia liian helpolla. 100-vuotisjuhlissa Kalle Holmbergin ohjaama Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa jäykistyi haudanvakavaksi, eikä tämäkään esitys paljon naurata. Kunnianhimoinen kantaesitys kannattaa silti edottomasti nähdä – ja parasta on lukea Nummen hieno romaani sitä ennen ja viimeistään sen jälkeen. Näin koko kudelma kaikkine kauheuksineen tulee syvemmin käsitettäväksi. Pohjalainen passio toden totta, samalla edelleen yleispätevä yhteisön kuvaus, voisi sanoa kipeimmästä päästä.
29.10.2026